Vau mikä viikko!

Heippa kaikki! (erityisesti omat mammat, elossa ollaan)

Venytetään viikkoa vähän pidemmälle, eli palataan vielä viime viikkoon. Kävimme vihdoin katsastamassa Suomi RnB:n toivon ja tulevaisuuden, Karri Koiran keikan. Illan aikana näimme Ruudolfin tanssivat rintalihakset, mutta ihmisten töniminen ja muu käyttäytyminen yleisössä jätti illasta päällimmäiseksi tunteeksi pahan mielen. Aina ei hyvä artisti ja musiikkikaan riitä täyttämään keikalle tulleiden odotuksia. Ilta pisti ajattelemaan millaiseen käytökseen itse haluamme artisteina rohkaista ja millaisia tunnelmia toivoisimme näkevämme meidän yleisössämme. Sitten joskus. 

Viikonlopun aikana kävimme tuulettamassa ylikuumentuneita tunteita ja ajatuksia rämpimällä umpihangessa. Umpihanki oli kyllä ihan puhdan vahinko, ilmeisesti yliarvioimme keveytemme kun ei se hankikanto enää kannatellutkaan... Mutta huipulle pääsy oli sen arvoista! Valloitimme näet Ailin takapihalta siintävän Kilimanjaron.

Oulussa pelataan futista kesät, talvet. Bongattiin pelaajat kiipeilyn lomassa. Esteettiset paikat huipulta!

Toinen kannustaja viereiseltä penkkiriviltä!

palkinto kiipeäjille. <3

Mutta tällä viikolla vasta onki sattunu ja tapahtunu! Meillä on ollu koulussa mieletön viikko täynnä maailmankuulua ohjelmaa. Kyseinen ohjelma on sisältänyt huippumuusikoita(idoleita!) rapakon takaa ja vähän lähempääkin. Oulun musiikkijuhlat järjesti nimittäin viikon mittaisen Masterclassin, jonka opettajina toimivat Bob Mintzer, Peter Erskine ja Iiro Rantala. Ja mehän oltiin kärppinä(tottakai kun Oulussa ollaan) paikalla imemässä inspiraatiota ja opetusta herroilta. Viikko oli uskomattoman inspiroiva ja motivoiva, ja kieltämättä oli ihan mukavaa törmätä Iiro Rantalaan ruokajonossa ja moikata Bob Mintzeriä käytävällä. Elli jopa vietti yhden ruokailun jälkimmäisen kanssa keskustellen Suomen ja Amerikan hyvinvointikulttuurien eroavaisuuksista. (Uuuuu!!!)

Jatsitar hypettää!

 

Peter Erskine. Elli itkee kuvanlaadun vuoksi.

Masterclassit sisälsivät aktiiviopiskelijoiden bändiohjausta, jota passiiviopiskelijat(mm. me) seurasivat. Peter Erskine piti suurimmanosan viikosta rumpuklinikkaa, kun taas Bob ja Iiro vetivät yhtyeitä ja kokosivat ohjelmistoa viikon päättävää keikkaa varten. Bänditunnit olivat kuitenkin isoja kokonaisuuksia jotka sisälsivät paljon vinkkejä ja teoriaa, mutta myös kiinnostavia tarinoita ja hersyvää huumoria. Päivät olivat niin kiinnostavia ettei kelloa paljon seurailtu. Saimme kuulla ihanaa musiikkia ja taitavia soittajia, jonka ansiosta viikko vietettiin onnen kukkuloilla pää pilvissä(ei pilvessä).

Mintzer johtamassa.

Oulun musiikkijuhlat jatkuvat vielä ensi viikolla Jesus Christ Superstarin merkeissä, jonka kuorokaartista  meidätkin voi bongata. Musiikintäyteinen kiire senkun jatkuu! Tästä viikosta päällimmäiseksi mieleen jäi konkareiden upea asenne elämää ja musiikkia kohtaan. Halu tehdä musiikkia ja kehittyä siinä on entistä kovempi. Saatte vielä kuulla meistä! P.S. Kerroimme blogista ameriikan herroillekki.

Lisää kuvateksti

Hei hei Hiihtoloma!

Nyt se on ohi; kauankaivattu loma on takana, viimeistä päivää viedään. (Oikeestihan oltiin jo yksi viikko omalla lomalla ennen tätä, rankka koulu vaatii rankan levon)
Meille tyypillisesti buukkasimme päivät täyteen ohjelmaa ja loman löhöilyosuutta yritetään paraikaa kovasti kiriä kiinni. Vikkoon mahtui paljon vauhtia ja vaarallisia (?) tilanteita jotka jäävät elämään sydämiimme keinutuoliaikoihin asti. Toivottavasti joku jaksaa siinä vaiheessa kuunnella kaakatuksiamme nuoruuden seikkailuista...

Sitten itse asiaan; mitäs siellä lomalla tapahtuikaan?
No, meillähän oli se kauan odotettu ja toivottu keikka, mutta sitä ennen kerkesimme rentoutua Pohjois-Suomen kovimmassa lumimyrskyssä matkalla rentoutumaan Edeniin.  Sellaisessa poikkeussäässä pyörä EI kuulu suositeltavien kulkuvälineiden listalle, eikä kaupungin mini Mckaiverit(aura-autot) kerkeä aurailemaan jokaista pikku pyörätietä (paras talvipyöräilykaupunki, my ass).

Joo, päätettiin siis lähteä Edeniin juuri sinä päivänä kun Oulua kohtasi jääkausi 2013. Siellä sitten työntelimme pyöriämme umpihangessa tukat märkinä ja ripset jäässä. Taidettiin harhautuakkin pari kertaa risteyksistä, koska näkökenttämme oli hieman vajaa kyseisen lumimyrskyn takia. Jossain vaiheessa oli itsenäisten naistenkin pakko luovuttaa ja alentua kysymään neuvoa rakennustyömaan pakettiautomieheltä. Vähän kummeksuen meitä tarkastellen p-a-mies ilmoitti meidän olevan työmaan väärällä puolella, tyrmäsi epätoivoiset ajatuksemme työmaan poikki oikaisusta, ja loppujen lopuksi huomasimme istuvamme pakettiauton kyydissä matkalla kohti Edeniä. Uskomatonta mutta totta!
Toisaalta, tuo oli juuri niitä räjähtäneitä päiviä, jotka ovat niitä ainoita hetkiä kun ME törmäämme komeisiin, auttavaisiin herrasmiehiin.(Tiivistäen: komea rakennusmies ihanilla naururypyillä kyytsäämässä kahta räjähtänyttä rusinaa kohti edeniä...)
Vaikka ulkoilma olikin kutsuvan kirpeä, jostain syystä suurinosa oulun asukkaista tuntui valinneen edenin ulkoreippailun sijaan. Kuitenkin maailma oli näyttänyt meille pelkän hyvyytensä iltapäivän aikana, joten me nautimme hetkistämme kylpylässä täysillä.

Aiheeseen liittymätön kuva Miia Nuutilasta ja Baby Spicesta.

Sitten keikkauutisiin: Keikkamme oli Naistenpäivän vastaanotolla Oulun Teknopoliksessa perjantaina. Aloitimme harjoittelun hyvissä ajoin torstaina. Olimme katsoneet biisejä jo vähän etukäteen ja treenit Ilari-basistin kanssa sujuivatkin hienosti! Ainoat epäonnen vilahdukset sattuivat itse treenaamisen jälkeen Ilaria ulos saattaessamme tulimme lukinneeksi itsemme käytävään. Koulu oli loman takia sulkenut itsensä aiemmin ja koska emme sattuneet olemaan opiskelijoiden kulkukäytävässä(tietenkään..) jäimme loukkuun! Avaimet eivät toimineet, happi alkoi loppua ja hälytysjärjestelmän lauettua päällemme alkoi sataa kuumaa laavaa, joten ei mikään ihme että Ailin verenpaine alkoi hieman kohota. No, okei, ehkä vähän liioittelua, kaikki muut paitsi Ailin oikeutettu ahdistuksen aallokko... katastrofi oli ainoastaan se kun jouduimme pikku hameissamme juoksentelemaan pitkin pihaa oppilaiden ovelle. Loppu hyvin kaikki hyvin; pääsimme koululta POIS ja tuhansien eri ovien kokeilun jälkeen löysimme jopa sen yhden joka päästi meidän ulkovaatteidemme luo. Nämä kaikki kommellukset ennustivat että keikasta ei voisi tulla mitään muuta kuin loistava!

Keikka-automme "punainen paholainen". HOX: Hygieninen 666.

Yläpuolella näette syyn siihen miksi jäimme jumiin myös parkkihalliin ja miksi loppuroudauksemme sai hieman lisähaastetta. Pahoilaisella on oma elämä ja se avaa takaluukun kun sitä huvittaa. Loppuroudaus  sattui olemaan niitä hetkiä kun sitä ei huvittanut avata luukkuaan.

Keikka meni hyvin! Saatin paljon kehuja ja IHANAA ruokaa ja IHANAA viiniä! <3 we very happy! Kiitelty triomme viihdytti ansiokkaasti yleisöä koko illan ajan. Kuumottavin hetki oli kun Elli ei tunnistanut häntä kättelemään tullutta kulttuuriyksikkömme johtajaa. Aili tunnisti kansanedustajan ja suoriutui seuranneesta smalltalkista kiitettävästi. Koko illan vieressämme istunut mummo innostui Ellin laulaessa Ranskalaisista koroista. Liekö kappalle ollut tuttu nuoruudesta? Ellin heitto naisten työllistymissuhteesta yhtyeessämme upposi yleisöön.

Musacorner!

Komppiryhmä

Duo Jatsitar

Keikkapaikan parvekkeelta.

Ja sitten kun muusikon arjesta on kaikki glamour ja ilmaiset viinit riisuttu, jäljelle jää kaksi naista nauttimauttimassa viimeisestä lomapäivistä peittojen lämpimissä pesissä. Kyllä oli hauska ja seikkailuntäyteinen loma! Tavoitteet saavutettu jälleen kerran. Näihin kuviin ja nähin tunnelmiin Jatsitar toivottaa tsemppiä arkeen kaikille! Muistakaa välillä hautautua peittojen alle nauttimaan kirjoista. <3

Aili ja elämän kumppani: Potterin poika Harri.

Hiihtolomaa odotellessa

 Okei, otsikko on hieman huijausta koska lomallahan me tässä paraikaa ollaan, mutta tässä päivityksessä ajateltiinkin kertoa kaikista seikkailuista joita seikkailtiin ennen loman alkua! Ollaan taas sähelletty oikein olan takaa, ja sehän on kaikille sanomattakin selvää että se videologi ei ole vielä valmis...:D (matskut kuitenkin on kuvattu, editointi vaan uupuu...) Se voikin olla meijän ikuisuusprojekti laihdutuksen ohella!

Mutta nyt aiheeseen Jatsitar ja viikon uutiset:

Perjantaina 8.3. (Naistenpäivä!!!) on edessä meidän eka keikka! Kovasti ollaan reenattu(not) mutta niistä reeneistä(tulevista) kertookin sitten enemmän seuraava hiihtolomapäivitys. Lisäksi viime tekstissä mainitun haastattelun valokuvaus on suoritettu mallikkaasti. Kuvaaja sai meidät helposti rentoutumaan ja toi parhaat puolemme(kaksoisleuat) esiin. Juttua lupaamme linkata teille hiihtoloman jälkeen, heti kun se ilmestyy.

Oulussa on ollut ihania aurinkoisia päiviä. Olemme olleet pihalla ahkerasti etsimässä uusia puolia kotikaupungistamme. Torille olikin ilmestynyt jostain taikaiskusta LUMIMOUNTEVEREST! Sisäinen lapsemme tunnisti haasteen heti, ohessa todistusainestoa:

K2 kutsuvana!

Täyttä välineurheilua.

Liukureitahan piti tietysti päästä kokeilemaan, ajatelkaa; ne oli tuotu sinne lainattaviksi, tosi hienoa, hyvä Oulu! Me tietty käytettiin tilaisuus hyväksi. Sininen liukuri oli ehdottomasti parempi kuin punanen. Mount Everest otti miehestä mittaa, bongaatteko kilpailevan joukkueen jäsenet?

Voittajaksi selviytyi Elli "sinisen liukurin haltija" Paajanen, hahaaa! Viihdekeskuksella oli muutakin tarjottavaa kuin pelkkä mäenlasku mahdollisuus, nimittäin kiipeilyseinämä!

Vuoren valloitusta osat 1 ja 2!

Viime viikoon mahtui myös ihania musiikillisa kokemuksia. Oulussa on nimittäin ihan oikeitakin yhtyeitä, ja tosi hyviä sellaisia. Olimme osa hurmioitunutta yleisiöä juuri viime perjantaina, kun yksi kyseessäolleista yhtyeistä julkaisi uuden albuminsa. Saimme myös kokemuksia rokkistaran elämästä kun pääsimme keikalle jonon ohi THE LISTAN avulla. Kuinka coolia olikaan sanoa portsarille että "sieltä listalta Tervonen ja Paajanen", kiitokset hyvälle haltiakummille. Meininki oli loistava ja bändi iskussa. Olisimme jorannut jalat kipeiksi jos olisi ollut tilaa liikkua. Funksons oli kuitenkin erittäin suosittu ja 45 Special tupaten täynnä. Katsokaa alta!!

 

 Seuraavaan kertaan,  me jatketaan lomailua ja keikkaan valmistautumista, pysykää kanavalla!