Siinä sitä on; halvinta irkkulaista viskiä mitä löyty! |
Hetken verran ajelimme korttelirinkiä posket jäässä, ennen kun keksimme mitä seuraavaksi tekisimme. Pyörämme karauttivat oululaisen hobitinkolon pihalle(Kaarlen Jumprun holvi), oikeesti! Se oli matala, täynnä pyöreäseinäisiä luolia! Ja perimmäisessä luolassa meitä odotti piano ja kasa toivelaulukirjoja. Yleisöä(iloisia illanviettäjiä, alan miehiä..) oli myös ihan mukavasti paikalla. Illan aikana myös yhä useampi uusi tulokas löysi tiensä pienen yhtyeemme lähistölle. Viihdytimme itseämme ja muita ikivihreillä suomalaisilla kipaleilla sekä ulkomaisilla klassikoilla pitkin yötä.
Aika kului mielettömän nopeasti, kello kävi kahta ennen kun huomattiinkaan! Niin tyypillistä meille, unohtaa ajankulu ja vaan musisoida. Meillä oli kyllä valtavan hauskaa, soitimme ja lauleskelimme duettoja yön kulkureiden kanssa Jorma Uotista mukaillen.(Satulinna...) Myöhäisen ajankohdan vaikutuksen huomasi viimeistään siinä vaiheessa, kun Aili aloitti Leonard Cohenin Hallelujan tahtilajissa 4/4, ja Ellin vienosta huomautuksesta vaihtoi sujuvasti kolmijakoiseen rytmiin biisin puolivälissä.:D Tässä vaiheessa iltaa olikin ehkä luonnollista harkita kotiinpäin siirtymistä ja pään painamista omaan pehmeään tyynyyn.Seikkailu antoi meille kuitenkin varmuutta siitä, että olemme kulkemassa oikeaan suuntaan, ihmisten viihdyttäminen oli meille erittäin luontevaa ja viihdyimme vallan mainiosti.
Koska täytimme tavoitteemme seikkailun suhteen, oli aika ruveta miettimään seuraavaa päämäärää. Totesimme vaan että meillä molemmilla on keikkoja, mutta ne vain sattuvat olemaan jonkun muun keikkoja kun Jatsittaren, eli keikkailemme pääsääntöisesti erikseen. Seuraava etappi matkallamme olisikin järjestää molemmat neidit samalle lavalle samaan aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti