torstai 6. syyskuuta 2018

Torstai on toivoa täynnä.

Terve!

Arvatkaa missä ollaan? -Kirjastossa. Arvatkaa kuinka vaikeaa on tehdä blogikirjotusta supattaen? -TODELLA vaikeaa. Fööst tigns fööst, sokerilakko on (melkein) pitänyt! Toisekseen, tässä kirjastossa on viinitarjoilu. Terveisin lasi valkkaria mahassa(niin, siinähän ei ookkaan muuten YHTÄÄN sokeria, ai niin joo). Mut meillähän ei oo ollut tapana kieltäytyä ilmasesta viinistä.

Ilmasen viinin bileet!
Homma lähti siis liikkeelle ihan viattomista päiväkahveista. Etsittiin uutta kantapaikkakahvilaa ja todennäkösesti löydettiinkin se, ainakin yks semmonen. Kyseessä oli Aleksanterinkadun Ihana kahvila, jossa rupesimme miettimään Helsingin must-see-kohteita. Lupailimme viime jaksossa kulttuurin kermaa, mutta jos ei kulttuurin kerma löydy edellä mainituista paikoista, niin mistä sitten?! Jos joku tietää kirnun numeroa niin voi antaa meillekkin, säästyypähän askelmittarilukemat, joskaan meille ei kyllä olisi pahitteeksi vähän jalkoja kuormittaa. Ihana kahvilassa oli hyvä miettiä syksyn to do -listaa, koska tarjoilujen hintahaarukka oli opiskelijaystävällinen ja alennukset neuvoteltavissa. ;)

Ihana Ihana kavila

Aili ja neilikat, ensi juhannukseksi tästä tyynyn alle?
Spontaaniin tapaamme päätimme lähteä heti tuumasta toimeen. Rikhardinkadun kirjasto on lähellä lukutoukkien sydämiä, joten päätimme siirtyä sinne, emmekä vähiten siitä syystä, että se oli "täs aik likel." Saavuimme kirjastoon sivistyneesti ja hiljaisesti, eli tyypilliseen tapaamme. Aulassa taidenäyttelyään avaava mestari kuitenkin jostain syystä kuuli sisääntulomme ja houkutteli meidät avajaisiinsa("vielä olis vähän viiniä(ei kiiviä) jäljellä"). Emme kieltäytyneet. Teokset puhuttelivat ensi silmäyksellä. Taiteilija Ville Rätyn ilmaisu pohjaa urbaaniin katutaiteeseen ja ammentaa graffitin maailmasta luoden kuitenkin omanlaisen lähestymistapansa. Erityisesti teosten kirkkaat ja räikeät värimaailmat puhuttelivat meitä, vanhoja taidekriitikoita(huom harjoitutamme kermassa uiskentelutaitoa ja maalaustaiteen tulkintaa).

Ville ja upeat värit!

Siinä me sitten seisoskelimme, 1800 -luvulta peräisin olevassa kirjastossa viinilasit käsissä ja urheilutrikoot(Elli) jalassa(Just Do It). 


Jos haluatte käydä tutustumassa Villen taiteeseen, Rikhardinkadun näyttely on avoinna syyskuun loppuun. Suosittelemme! Muutenkin kirjastoa oli mukava kierrellä viinikupit käsissä. Saattaa tietysti olla, että viinitarjoilua ei joka päivä ole saatavilla, mutta ottakaa omat pullot mukaan. 

Kirjaston ikkunalaudalta.

Rikhardinkadun kirjasto on Pohjoismaiden ensimmäinen yleiseksi kirjastoksi suunniteltu rakennus. Dieettiläisille tiedoksi, että vierailulla on mahdollista saada aikaiseksi hyvä porrastreeni. Tädit päättivät tulla korkkaamaan lukusalin toisella kertaa kahvitermarin kanssa(oma pullo mukaan, niinkun sanottu!) Juttusarjamme jatkuu seuraavasta kohteesta, vinkkejä voitte jättä kommenttikenttään! Mitä Helsingissä pitää kokea ja MISSÄ SE KERMA OIKEIN LIIKKUU?



Ystävällisin terveisin sokerittomat, ei edelleenkään sokeroimattomat(talvi saa todellakin tulla).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti