Torstai on toivoa täynnä.

Terve!

Arvatkaa missä ollaan? -Kirjastossa. Arvatkaa kuinka vaikeaa on tehdä blogikirjotusta supattaen? -TODELLA vaikeaa. Fööst tigns fööst, sokerilakko on (melkein) pitänyt! Toisekseen, tässä kirjastossa on viinitarjoilu. Terveisin lasi valkkaria mahassa(niin, siinähän ei ookkaan muuten YHTÄÄN sokeria, ai niin joo). Mut meillähän ei oo ollut tapana kieltäytyä ilmasesta viinistä.

Ilmasen viinin bileet!

Homma lähti siis liikkeelle ihan viattomista päiväkahveista. Etsittiin uutta kantapaikkakahvilaa ja todennäkösesti löydettiinkin se, ainakin yks semmonen. Kyseessä oli Aleksanterinkadun Ihana kahvila, jossa rupesimme miettimään Helsingin must-see-kohteita. Lupailimme viime jaksossa kulttuurin kermaa, mutta jos ei kulttuurin kerma löydy edellä mainituista paikoista, niin mistä sitten?! Jos joku tietää kirnun numeroa niin voi antaa meillekkin, säästyypähän askelmittarilukemat, joskaan meille ei kyllä olisi pahitteeksi vähän jalkoja kuormittaa. Ihana kahvilassa oli hyvä miettiä syksyn to do -listaa, koska tarjoilujen hintahaarukka oli opiskelijaystävällinen ja alennukset neuvoteltavissa. ;)

Ihana Ihana kavila

Aili ja neilikat, ensi juhannukseksi tästä tyynyn alle?

Spontaaniin tapaamme päätimme lähteä heti tuumasta toimeen. Rikhardinkadun kirjasto on lähellä lukutoukkien sydämiä, joten päätimme siirtyä sinne, emmekä vähiten siitä syystä, että se oli "täs aik likel." Saavuimme kirjastoon sivistyneesti ja hiljaisesti, eli tyypilliseen tapaamme. Aulassa taidenäyttelyään avaava mestari kuitenkin jostain syystä kuuli sisääntulomme ja houkutteli meidät avajaisiinsa("vielä olis vähän viiniä(ei kiiviä) jäljellä"). Emme kieltäytyneet. Teokset puhuttelivat ensi silmäyksellä. Taiteilija Ville Rätyn ilmaisu pohjaa urbaaniin katutaiteeseen ja ammentaa graffitin maailmasta luoden kuitenkin omanlaisen lähestymistapansa. Erityisesti teosten kirkkaat ja räikeät värimaailmat puhuttelivat meitä, vanhoja taidekriitikoita(huom harjoitutamme kermassa uiskentelutaitoa ja maalaustaiteen tulkintaa).

Ville ja upeat värit!

Siinä me sitten seisoskelimme, 1800 -luvulta peräisin olevassa kirjastossa viinilasit käsissä ja urheilutrikoot(Elli) jalassa(Just Do It). 

Jos haluatte käydä tutustumassa Villen taiteeseen, Rikhardinkadun näyttely on avoinna syyskuun loppuun. Suosittelemme! Muutenkin kirjastoa oli mukava kierrellä viinikupit käsissä. Saattaa tietysti olla, että viinitarjoilua ei joka päivä ole saatavilla, mutta ottakaa omat pullot mukaan. 

Kirjaston ikkunalaudalta.

Rikhardinkadun kirjasto on Pohjoismaiden ensimmäinen yleiseksi kirjastoksi suunniteltu rakennus. Dieettiläisille tiedoksi, että vierailulla on mahdollista saada aikaiseksi hyvä porrastreeni. Tädit päättivät tulla korkkaamaan lukusalin toisella kertaa kahvitermarin kanssa(oma pullo mukaan, niinkun sanottu!) Juttusarjamme jatkuu seuraavasta kohteesta, vinkkejä voitte jättä kommenttikenttään! Mitä Helsingissä pitää kokea ja MISSÄ SE KERMA OIKEIN LIIKKUU?

Ystävällisin terveisin sokerittomat, ei edelleenkään sokeroimattomat(talvi saa todellakin tulla).

Hyvää uutta vuotta!

Uudestaan: Happy New Year 2014!
Tiukka Duomme vietti yhteisen vuodenvaihteensa rapakon toisella puolella. Oli kivaa! Matkanjohtaja Paajasen erinomaisista organisointikyvyistä johtuen kaikki loman yksityiskohdat luistivat yhtä sulavasti kuin voi kuumalla paistinpannulla.

Aikaisen aamuheräämisen johdosta jouduimme menomatkalla turvautumaan nestemmäisiin piristeisiin. Siis kahviin. Ja kahviin. Ja kahviin.

Määränpäähän saavuimme maanantaina 30. päivä joulukuuta ja vietimme päivän nauttimalla Tallinnan vanhasta kaupungista, jahka sen löysimme. Miten on mahdollista olla spottaamatta kaupungin pientä yksityiskohtaa, nimittäin sen keskustaa?! No, me ainakin onnistuttiin mainiosti. Eikä se jäänyt viimeiseksi kerraksi, käsittämätöntä... No, kuitenkin.
Reittivalintaa jälkeenpäin tutkaillessamme selvisi että olimme sulavasti kiertäneet vanhan kaupungin muuria ulkopuolelta, parin korttelin päästä. Suunnittelemattoman ulkoreippailun jälkeen ruoka maistui vasta löydetyssä ympäristössä. Nyt tiedämme miltä Kolumbuksesta tuntui löytää tuo luvattu uusi maa!

Uusi maa näyttää hyvältä!

Vanhakaupunki(yhteen vai erikseen?!?!?) löytynyt

 Reissu täytti asettamamme odotukset hienosti, koska vaatekaapitkin saivat (lisä)täytettä, aivan niinkuin toivoimme! Seuraavana päivänä pistäydyimmekin shoppailutaivaassa, suuressa Rocca Al Mare -ostoskeskuksessa, joka kuuluu jokaisen naisen pankkitilin pahimpiin painajaisiin. Positiivinen yllätys kuitenkin oli että meilläkin on rajamme ja se tulikin täyteen yllättävän nopeasti.

No, ennen kun ostosinto tyyntyi, löytyivät sormuskauppiaat. Mutta missä ostaja(t)?!?!?

 Illalla, ennenkuin vuosi vaihtui, koimme tarpeelliseksi summata edellisen vuoden virheet ja uuden vuoden toiveet kirjemuotoon ja kävimme jättämässä vuotemme joulutorin kuusen oksille. Vuoden kruunasimme nauttimalla kupilliset kuumaa viiniä(?) ja Ailin hienosti demonstroidessa kyseistä tapahtumaa alla olevassa kuvassa saatatte huomata muutamien muidenkin jättäneen toivekirjeitä samaiseen puuhun.

Vuoden viimeiset viinit.

Elli kiinnittämässä kirjettä.

Löytyihän sitä musiikkia tästäkin päivityksestä!

Myöhemmin siirryimme aika monen muun kanssa Vabaduse Väljakille(Vapauden aukio) ottamaan uutta vuotta vastaan. Eestiläiset ovat sympaattisia! Yhdessä hurrasimme jokaisen ilotulitteen jälkeen ja vastasimme moneen hymyyn, ikään tai sukupuoleen katsomatta. Illan ehdoton huipentuma oli kuitenkin vanhan kaupungin uuden vuoden reivit. Joulutorin keskusaukiolla tanssimme aamun koittoon asti ympärillämme monikansallinen tanssijarykelmä. Tunnelma oli mahtava kun kollektiivisesti hurrasimme ikivihreille parkettiklassikoille, kuten Mambo No 5, Wannabe, Maria... No, saitte biisilistasta kiinni. Hyvä mieli ja hymyt vaihtuivat tiuhaan osanottajien välillä. Kun muutamaa tuntia myöhemmin linkkasimme hotellille päin emme voineet uskoa kuinka onnistunut retkemme olikaan ollut.

Uuden vuoden auto kortittomille naisille; se on parkissa. Ja pysyy. Koska ei ole meidän. Oikeasti.

Viimeisenä päivänä kävimme ihailemassa Tallinnaa vähän ylempää. Pakkohan sinne vanhaan kaupunkiin oli vielä kerran suunnistaa, nyt kun kerran oikeasti osattiinkin sinne.

Vuosi vaihtui ja Jatsitar juhlisti 1. vuotis synttäreitään! Jihuu! Ennen kotiinlähtöä kävimmä täyttämässä mahamme kantapaikaksi muodostuneen kahvilan ruoilla, vielä kun tilillä sattui katetta riittämään.

Elli vakipaikassa.

Kiitos viime vuodesta jokaiselle!
- Jatsitar

Hulabaloo!

Viikon ensimmäinen päivä ja meillä on mahtava meno ja tiukka etukeno! Me ollaan suunniteltu teille yllätys! ...Vai onko se yllätys, kun aiotaan kuitenkin kertoa se teille heti, tässä ja nyt? No oli miten oli, tällä viikolla julkaisemme ensimmäisen (trt trt trt trt, rumpujen pärinää) videologin! Ja nyt, hyvät lukijat, teillä on mahdollisuus päästä vaikuttamaan tämän kyseisen videologin tulevaan sisältöön. Haluatteko nähdä seikkailuja, treenitilanteita, kokkikokeiluja vai jotain ihan muuta, laittakaa kommenttia toiveistanne. Korkea-arvoinen raati(nim. Teräsmuijat, pj: Painava Paajanen, sihteerinä Tonnikeiju Tervonen)päättää mitkä ehdotukset kuvataan ja leikataan mukaan. Deadline on torstaina klo 16:15, jonka jälkeen Team Jatsittaren kuvaukset alkavat. Videota voimme lupailla ensi viikoksi, joten ei kun tuumasta toimeen ja kommenttia kehiin!

Mutta mitä edellisen postauksen jälkeen onkaan tapahtunut?!?

No, jatsittaren edun mukaistahan on, että meillä on paikka josta ammentaa inspiraatiota ja sukeltaa luovuuden syviin, tummiin vesiin. Ihan loogistahan se siis on että toinen meistä irtisanoi kämppänsä ja etsi tilalle Runotyttömäisen avaran asunnon, jossa jazzin sävelet saavat vapaasti leijailla. Lisäksi asunnon täytyi sisältää tämä luovuuden kehto, ihana ikkunasyvennys jossa istuskelu ja elämän ihmettely onnistuu. Lyhyesti sanottuna: Aili muutti. Muita pikkuasioita varrelta viikon(virran!) viikon(virran!) viikon oli sisäisen pedagogin löytyminen molemmista neideistä. Ensimmäiset tunnit oppilaille pidettiin ja molemmat osapuolet jäivät henkiin. Ja haluavat vielä takaisinkin! Positiivisiä kokemuksia ja energiaa on säilötty. Ailin uusi kämppä on korkattu, samoin sen uuni ja sen myötä emännäntaitomme ovat jälleen karttuneet ja sisimpämme jauhopelkalot valkenivat entisestään.

Aili ja Karri Koira.

No mutta mitäs tapahtuikaan viikonloppuna?

No viikonloppuna fiilisteltiin uutta inspiraatioikkunalautaa, ja tanssittiin monia tunteja ja Jatsitar lähti lentoon! P.s. ollaan ihastuttu, nimittäin Karri Koiran musaan! Sen takia Jatsitar keräsi vaikutteita Suomi RnB:stä ulkoiseen olemukseen ja asenteeseen!!! Ja perjantaina Jatsitar lähtee lupaavaan nousukiitoon
jälleen kerran, hurmaamalla tanssitaidoillaan muut Karri Koirasta kiinnostuneet. Karri Koira & Ruudolf nimittäin esiintyy perjantaina Oulussa, ja me ollaan takuulla paikalla!(vaikkei lippuja vielä olekkaan...)
Tanssittua tuli edellisenäkin viikonloppuna, reenattiin kovasti tulevaa varten ja minkä näkösinä! Tsekatkaa lookit ja arvatkaa vuosikymmenet!

Let me present you: Tonnikeiju Tervonen ja Painava Paajanen.

Nyt kommenttia siitä mitä haluatte nähdä ja kuulla! Viime viikko oli mahtava, toivottavasti tästäkin viikosta tulee yhtä onnistunut!

- Jatsitar

Jatsitar coming out of the closet!

Eilen illalla Jatsitar suoritti kohdeyleisön metsästystä. Aloitimme illan sivistyneesti nautiskelemalla punaviiniä ja maksoimme itsemme kipeiksi yrittäessämme etsiä illan tarkoitusta. Valitettavasti The Meaning of the Night jäi vielä hieman vajaaksi, vaikka huomasimmekin että muusikon itsekriittisyydelle tekee hyvää kuunnella välillä muitakin soittajia kuin ammatilaisia. Vaikka opittu läksy olikin aiheellinen, punaviini ei riittänyt täyttämään seikkailun kaipuutamme. Pehmeä viski lämmitämään sielun temppeliä(Elli ei aio enää ikinä maistakkaan) ja ulos pakkaseen!

Siinä sitä on; halvinta irkkulaista viskiä mitä löyty!

Hetken verran ajelimme korttelirinkiä posket jäässä, ennen kun keksimme mitä seuraavaksi tekisimme. Pyörämme karauttivat oululaisen hobitinkolon pihalle(Kaarlen Jumprun holvi), oikeesti! Se oli matala, täynnä pyöreäseinäisiä luolia! Ja perimmäisessä luolassa meitä odotti piano ja kasa toivelaulukirjoja. Yleisöä(iloisia illanviettäjiä, alan miehiä..) oli myös ihan mukavasti paikalla. Illan aikana myös yhä useampi uusi tulokas löysi tiensä pienen yhtyeemme lähistölle. Viihdytimme itseämme ja muita ikivihreillä suomalaisilla kipaleilla sekä ulkomaisilla klassikoilla pitkin yötä.

Aika kului mielettömän nopeasti, kello kävi kahta ennen kun huomattiinkaan! Niin tyypillistä meille, unohtaa ajankulu ja vaan musisoida. Meillä oli kyllä valtavan hauskaa, soitimme ja lauleskelimme duettoja yön kulkureiden kanssa Jorma Uotista mukaillen.(Satulinna...) Myöhäisen ajankohdan vaikutuksen huomasi viimeistään siinä vaiheessa, kun Aili aloitti Leonard Cohenin Hallelujan tahtilajissa 4/4, ja Ellin vienosta huomautuksesta vaihtoi sujuvasti kolmijakoiseen rytmiin biisin puolivälissä.:D Tässä vaiheessa iltaa olikin ehkä luonnollista harkita kotiinpäin siirtymistä ja pään painamista omaan pehmeään tyynyyn.Seikkailu antoi meille kuitenkin varmuutta siitä, että olemme kulkemassa oikeaan suuntaan, ihmisten viihdyttäminen oli meille erittäin luontevaa ja viihdyimme vallan mainiosti.

Koska täytimme tavoitteemme seikkailun suhteen, oli aika ruveta miettimään seuraavaa päämäärää. Totesimme vaan että meillä molemmilla on keikkoja, mutta ne vain sattuvat olemaan jonkun muun keikkoja kun Jatsittaren, eli keikkailemme pääsääntöisesti erikseen. Seuraava etappi matkallamme olisikin järjestää molemmat neidit samalle lavalle samaan aikaan.