Tilanne siis oli se, että olimme jo kerran kieltäytyneet tästä keikasta, mutta minkäs sille mahtaa, että vetovoimamme on näin vastustamaton; lopulta taivuimme tilaajan jatkuviin pyyntöihin ja vastaanotimme keikan lyhyellä varoitusajalla. Tämän takia siis treenasimme vasta maanantaina kts kuva, kun keikka kolkutteli jo keskiviikkona. Ja jälleen kerran Jatsitar edusti tyylikkäänä(pikkumustat pukee meitä)!
Kriisi:
Koska Ailin oma soitin on vielä kesälomalla Rautjärvellä, olimme sopineet, että keikka hoidetaan Ellin hoitamalla midikiipparilla. Ja sehän tietysti johti siihen, että matkassa on jotain ylimääräistä tavaraa, jonka voi kesken kiireisen keikkapäivän unohtaa. Ei löydy paljoa sanoja kuvailemaan sitä stressin määrää(Elli tuhahtaa täristen), joka iskee kun huomaat junaan astuessasi, että kyseinen kiippari loistaa poissaolollaan ja noutamiseen kuluisi(kiitos Helsingin joukkoliikenteen) optimistisen arvion mukaan n. 1,5 h. Eipä muuta, kun pikasoitto Ailille ja juosten kohti bussia!
Keikka tapahtui siis Hyvinkäällä, jonne Ellin oli tarkoitus matkustaa junalla hyvissä ajoin. Haaveissamme siinteli yhteinen rauhallinen laittautumishetki ennen illan gaalaa. Tilanne olisi voinut kärjistyä pahaksikin kriisiksi, mutta tyypilliseen tapaan universumi hoiti jälleen miehet apuun. Vuoden aviomies -palkinto menee herra Kyyrölle, joka onnistui Ellin bussimatkan aikana hakemaan sen pahuksen kiipparin varastosta, lainaamaan pakettiauton(kiitos Metropolian vahtimestari!) ja ajamaan junan kiinni Pasilaan Elli ja se pahuksen kiippari kyydissään. Hyvinkään asemalla odotti Aili reppu täynnä erittäin ansaittuja herkkuja, koska stressasimme ja ahdistuimme molemmat niin pahasti tästä kauhesta tilanteesta, että sokeri oli vähimmäisvaatimus sykkeen tasaamiseksi!! Myös asemalta otettu taksi oli välttämättömyys tässä tilanteessa. Mehän emme kävele yhtään ainoaa ylimääräistä askelta tällaisessa ahdistuksessa!
 |
| Sykkeentasausta mustikkapiirakalla. |
Keikka meni hyvin, se siitä. Lyhyestä virsi kaunis (totesi kanttorin tyttö Aili).
Sokerin avulla Elli saavutti sisäisen tasapainon, kun taas Aili... Jjjep.
Mutta päivän opetuksena oli jälleen kerran loppu hyvin, kaikki hyvin. Jatsittaret jatkoivat iltaa tyytyväisin mielin ja tilaajakin oli tyytyväinen. :)
Tämä päivitys toimikoon muistutuksena siitä, että huonostikin alkanut päivä voi kääntyä onnistuneeksi ja lohdutuksena kaikille koheltajille: täältä löytyy joku, joka sählää aina vähän enemmän! (mutta mahdollistaa sen, että läheiset saavat kokea auttamisen iloa! Kaikki voittaa!)
Ja pitänee vielä kertoa, että Elli ei suinkaan ollut ainut päivän sähläri, koska tässähän tiimissä molemmilta löytyy tuo perusominaisuus! Long story, mutta lyhyesti: Kello kävi aamuyötä, kun Aili keikalta kotiin tullessaan havaitsi seisovansa ulko-ovensa takana, avaimitta. Tässäkin tapauksessa auttaja lähetettiin(herätettiin) ja muutaman minuutin päästä Aili oli turvallisesti kotona. Huh!
Hauskaa viikon jatkoa!
T: Sokerihiiret(hups)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti