Vau mikä viikko osa 2!

Heissulivei!

Näin se pääsiäislomakin on taakse jäänyttä luksusta, ja kevät puskee eteenpäin valtavalla tahdonvoimallaan. Ei se mitään, kevät(ja tuleva kesä) on hyvä! Juuri eilen haaveilimme kesän luontaiseduista: lämpimistä ja valoisista öistä jotka aivan kutsuvat seikkailuun, lomasta, yöuinneista, helteestä ja auringosta, auringosta, auringosta! Sanokaa mitä sanotte, mutta ainakin Jatsittarella on jo täysi kesän odottelu päällä... Täytyy tosin myöntää nekin tosiasiat, että koulua ON vielä jäljellä, ja ainakin Ellillä kummitelee vielä muutama kirjoittamaton essee takaraivossa. Mutta onneksi kirjoitamme blogiamme aina näin takautuvassa tahdissa, joten tulevista tuskateluista ei tällä hetkellä vielä tarvi puhua sen enempää!

Puhutaan sitten siis viime viikosta. Kuten edellisessä blogitekstissämme mainitsimme, olimme mukana Oulun musiikkijuhlien Jesus Christ Superstar in consert -produktiossa. Musikaali esitettiin pääsiäisviikon keskiviikkona ja torstaina vajaan 200 henkilön yhteistyön ja panostuksen(Kuoro, lauluyhtye, tanssijat, sinfoniaorkesteri, solistit, äänentoisto, valot, valmennus, ohjaus) tuloksena. Viikon läpimenojen ja orkesteriharjoitusten aikana meillekkin oli syntynyt sen verran voimakas kiintymyssuhde kyseiseen musikaaliin, että torstain esityksen viimeiset sävelet nostivat molempien niskakarvat pystyyn ja pientä kyynelen tapaista asiaa silmänurkkaan. Upea kokemus! Päällimmäisiksi muistoiksi jäivät hyvä yhteishenki(heitettiin aina huulta takarivin miesäänten kanssa) ja kaikki syödyt sokeripalat(kuoronjohtaja SANO että täytyy pitää huolta verensokerista, esim syömällä sokeripaloja. Käytiin pummaamassa ensimmäiset baaritiskiltä, jossa mukava baarimikko tarjoili tytöille "suut makiaks!"<3).

Lava ennen kenraalia.

Solisteina toimivat Saara Aalto, Hannu Lepola, Sami Hintsanen(Ailin isän lemppari!), Tuukka Haapaniemi, Anssi Valikainen ja Marzi Nyman, joka toimi(yllätys,yllätys) myös kitaristina. Kaikki vetivät roolinsa upeasti ja uskottavasti, varsinkin Pilatuksena toiminut Anssi Valikainen, joka sai vähintäänkin kaikkien kuorotyttöjen sydämet sekaisin loistavalla tulkinnallaanja karismallaan(trust us, we saw it all). Enskarijatkoilla ja loppujatkoilla(haha, eihän muita ollutkaan!) pääsimme mekin juttelemaan sympaattisten solistien kanssa. Mukavia olivat kaikki! Tätä kautta päästään takaisin tähän Jatsittaren aihepiirin, sillä teoksen rumpalina toimi(kas vain!) Jaska Lukkarinen, jonka kanssa Aili tutustui enskarijatkoilla. Saatin me sitten torstaina kaverikuvakin!

Jatsitar-Lukkarinen trio

Jos haluatte katsoa lisää kuvamateriaalia, ihan yleisilmeestä eikä pelkästään meistä, kuvia kenraalista löytyy Täältä!  Nyt ovatkin sitten suuremmat produktiot hetkellisesti purkissa. Toukokuussa Ellin voi kumminkin bongata hullulaan(osuvaa?) sijoittuvasta teoksesta Loony Bin, jota Oamkin Pop/jazzopettajaopiskelijat parhaillaan työstävät yhteistyössä tanssinopettajaopiskelijoiden(pitkiä sanoja!) kanssa. Ei tästä kuitenkaan nyt enempää jaarittelua.:) Viime viikosta saadulla energialla eteenpäin!

Hyvää viikon alkua kaikille, kesää kohti mennään!

Vau mikä viikko!

Heippa kaikki! (erityisesti omat mammat, elossa ollaan)

Venytetään viikkoa vähän pidemmälle, eli palataan vielä viime viikkoon. Kävimme vihdoin katsastamassa Suomi RnB:n toivon ja tulevaisuuden, Karri Koiran keikan. Illan aikana näimme Ruudolfin tanssivat rintalihakset, mutta ihmisten töniminen ja muu käyttäytyminen yleisössä jätti illasta päällimmäiseksi tunteeksi pahan mielen. Aina ei hyvä artisti ja musiikkikaan riitä täyttämään keikalle tulleiden odotuksia. Ilta pisti ajattelemaan millaiseen käytökseen itse haluamme artisteina rohkaista ja millaisia tunnelmia toivoisimme näkevämme meidän yleisössämme. Sitten joskus. 

Viikonlopun aikana kävimme tuulettamassa ylikuumentuneita tunteita ja ajatuksia rämpimällä umpihangessa. Umpihanki oli kyllä ihan puhdan vahinko, ilmeisesti yliarvioimme keveytemme kun ei se hankikanto enää kannatellutkaan... Mutta huipulle pääsy oli sen arvoista! Valloitimme näet Ailin takapihalta siintävän Kilimanjaron.

Oulussa pelataan futista kesät, talvet. Bongattiin pelaajat kiipeilyn lomassa. Esteettiset paikat huipulta!

Toinen kannustaja viereiseltä penkkiriviltä!

palkinto kiipeäjille. <3

Mutta tällä viikolla vasta onki sattunu ja tapahtunu! Meillä on ollu koulussa mieletön viikko täynnä maailmankuulua ohjelmaa. Kyseinen ohjelma on sisältänyt huippumuusikoita(idoleita!) rapakon takaa ja vähän lähempääkin. Oulun musiikkijuhlat järjesti nimittäin viikon mittaisen Masterclassin, jonka opettajina toimivat Bob Mintzer, Peter Erskine ja Iiro Rantala. Ja mehän oltiin kärppinä(tottakai kun Oulussa ollaan) paikalla imemässä inspiraatiota ja opetusta herroilta. Viikko oli uskomattoman inspiroiva ja motivoiva, ja kieltämättä oli ihan mukavaa törmätä Iiro Rantalaan ruokajonossa ja moikata Bob Mintzeriä käytävällä. Elli jopa vietti yhden ruokailun jälkimmäisen kanssa keskustellen Suomen ja Amerikan hyvinvointikulttuurien eroavaisuuksista. (Uuuuu!!!)

Jatsitar hypettää!

 

Peter Erskine. Elli itkee kuvanlaadun vuoksi.

Masterclassit sisälsivät aktiiviopiskelijoiden bändiohjausta, jota passiiviopiskelijat(mm. me) seurasivat. Peter Erskine piti suurimmanosan viikosta rumpuklinikkaa, kun taas Bob ja Iiro vetivät yhtyeitä ja kokosivat ohjelmistoa viikon päättävää keikkaa varten. Bänditunnit olivat kuitenkin isoja kokonaisuuksia jotka sisälsivät paljon vinkkejä ja teoriaa, mutta myös kiinnostavia tarinoita ja hersyvää huumoria. Päivät olivat niin kiinnostavia ettei kelloa paljon seurailtu. Saimme kuulla ihanaa musiikkia ja taitavia soittajia, jonka ansiosta viikko vietettiin onnen kukkuloilla pää pilvissä(ei pilvessä).

Mintzer johtamassa.

Oulun musiikkijuhlat jatkuvat vielä ensi viikolla Jesus Christ Superstarin merkeissä, jonka kuorokaartista  meidätkin voi bongata. Musiikintäyteinen kiire senkun jatkuu! Tästä viikosta päällimmäiseksi mieleen jäi konkareiden upea asenne elämää ja musiikkia kohtaan. Halu tehdä musiikkia ja kehittyä siinä on entistä kovempi. Saatte vielä kuulla meistä! P.S. Kerroimme blogista ameriikan herroillekki.

Lisää kuvateksti

Hei hei Hiihtoloma!

Nyt se on ohi; kauankaivattu loma on takana, viimeistä päivää viedään. (Oikeestihan oltiin jo yksi viikko omalla lomalla ennen tätä, rankka koulu vaatii rankan levon)
Meille tyypillisesti buukkasimme päivät täyteen ohjelmaa ja loman löhöilyosuutta yritetään paraikaa kovasti kiriä kiinni. Vikkoon mahtui paljon vauhtia ja vaarallisia (?) tilanteita jotka jäävät elämään sydämiimme keinutuoliaikoihin asti. Toivottavasti joku jaksaa siinä vaiheessa kuunnella kaakatuksiamme nuoruuden seikkailuista...

Sitten itse asiaan; mitäs siellä lomalla tapahtuikaan?
No, meillähän oli se kauan odotettu ja toivottu keikka, mutta sitä ennen kerkesimme rentoutua Pohjois-Suomen kovimmassa lumimyrskyssä matkalla rentoutumaan Edeniin.  Sellaisessa poikkeussäässä pyörä EI kuulu suositeltavien kulkuvälineiden listalle, eikä kaupungin mini Mckaiverit(aura-autot) kerkeä aurailemaan jokaista pikku pyörätietä (paras talvipyöräilykaupunki, my ass).

Joo, päätettiin siis lähteä Edeniin juuri sinä päivänä kun Oulua kohtasi jääkausi 2013. Siellä sitten työntelimme pyöriämme umpihangessa tukat märkinä ja ripset jäässä. Taidettiin harhautuakkin pari kertaa risteyksistä, koska näkökenttämme oli hieman vajaa kyseisen lumimyrskyn takia. Jossain vaiheessa oli itsenäisten naistenkin pakko luovuttaa ja alentua kysymään neuvoa rakennustyömaan pakettiautomieheltä. Vähän kummeksuen meitä tarkastellen p-a-mies ilmoitti meidän olevan työmaan väärällä puolella, tyrmäsi epätoivoiset ajatuksemme työmaan poikki oikaisusta, ja loppujen lopuksi huomasimme istuvamme pakettiauton kyydissä matkalla kohti Edeniä. Uskomatonta mutta totta!
Toisaalta, tuo oli juuri niitä räjähtäneitä päiviä, jotka ovat niitä ainoita hetkiä kun ME törmäämme komeisiin, auttavaisiin herrasmiehiin.(Tiivistäen: komea rakennusmies ihanilla naururypyillä kyytsäämässä kahta räjähtänyttä rusinaa kohti edeniä...)
Vaikka ulkoilma olikin kutsuvan kirpeä, jostain syystä suurinosa oulun asukkaista tuntui valinneen edenin ulkoreippailun sijaan. Kuitenkin maailma oli näyttänyt meille pelkän hyvyytensä iltapäivän aikana, joten me nautimme hetkistämme kylpylässä täysillä.

Aiheeseen liittymätön kuva Miia Nuutilasta ja Baby Spicesta.

Sitten keikkauutisiin: Keikkamme oli Naistenpäivän vastaanotolla Oulun Teknopoliksessa perjantaina. Aloitimme harjoittelun hyvissä ajoin torstaina. Olimme katsoneet biisejä jo vähän etukäteen ja treenit Ilari-basistin kanssa sujuivatkin hienosti! Ainoat epäonnen vilahdukset sattuivat itse treenaamisen jälkeen Ilaria ulos saattaessamme tulimme lukinneeksi itsemme käytävään. Koulu oli loman takia sulkenut itsensä aiemmin ja koska emme sattuneet olemaan opiskelijoiden kulkukäytävässä(tietenkään..) jäimme loukkuun! Avaimet eivät toimineet, happi alkoi loppua ja hälytysjärjestelmän lauettua päällemme alkoi sataa kuumaa laavaa, joten ei mikään ihme että Ailin verenpaine alkoi hieman kohota. No, okei, ehkä vähän liioittelua, kaikki muut paitsi Ailin oikeutettu ahdistuksen aallokko... katastrofi oli ainoastaan se kun jouduimme pikku hameissamme juoksentelemaan pitkin pihaa oppilaiden ovelle. Loppu hyvin kaikki hyvin; pääsimme koululta POIS ja tuhansien eri ovien kokeilun jälkeen löysimme jopa sen yhden joka päästi meidän ulkovaatteidemme luo. Nämä kaikki kommellukset ennustivat että keikasta ei voisi tulla mitään muuta kuin loistava!

Keikka-automme "punainen paholainen". HOX: Hygieninen 666.

Yläpuolella näette syyn siihen miksi jäimme jumiin myös parkkihalliin ja miksi loppuroudauksemme sai hieman lisähaastetta. Pahoilaisella on oma elämä ja se avaa takaluukun kun sitä huvittaa. Loppuroudaus  sattui olemaan niitä hetkiä kun sitä ei huvittanut avata luukkuaan.

Keikka meni hyvin! Saatin paljon kehuja ja IHANAA ruokaa ja IHANAA viiniä! <3 we very happy! Kiitelty triomme viihdytti ansiokkaasti yleisöä koko illan ajan. Kuumottavin hetki oli kun Elli ei tunnistanut häntä kättelemään tullutta kulttuuriyksikkömme johtajaa. Aili tunnisti kansanedustajan ja suoriutui seuranneesta smalltalkista kiitettävästi. Koko illan vieressämme istunut mummo innostui Ellin laulaessa Ranskalaisista koroista. Liekö kappalle ollut tuttu nuoruudesta? Ellin heitto naisten työllistymissuhteesta yhtyeessämme upposi yleisöön.

Musacorner!

Komppiryhmä

Duo Jatsitar

Keikkapaikan parvekkeelta.

Ja sitten kun muusikon arjesta on kaikki glamour ja ilmaiset viinit riisuttu, jäljelle jää kaksi naista nauttimauttimassa viimeisestä lomapäivistä peittojen lämpimissä pesissä. Kyllä oli hauska ja seikkailuntäyteinen loma! Tavoitteet saavutettu jälleen kerran. Näihin kuviin ja nähin tunnelmiin Jatsitar toivottaa tsemppiä arkeen kaikille! Muistakaa välillä hautautua peittojen alle nauttimaan kirjoista. <3

Aili ja elämän kumppani: Potterin poika Harri.

Hiihtolomaa odotellessa

 Okei, otsikko on hieman huijausta koska lomallahan me tässä paraikaa ollaan, mutta tässä päivityksessä ajateltiinkin kertoa kaikista seikkailuista joita seikkailtiin ennen loman alkua! Ollaan taas sähelletty oikein olan takaa, ja sehän on kaikille sanomattakin selvää että se videologi ei ole vielä valmis...:D (matskut kuitenkin on kuvattu, editointi vaan uupuu...) Se voikin olla meijän ikuisuusprojekti laihdutuksen ohella!

Mutta nyt aiheeseen Jatsitar ja viikon uutiset:

Perjantaina 8.3. (Naistenpäivä!!!) on edessä meidän eka keikka! Kovasti ollaan reenattu(not) mutta niistä reeneistä(tulevista) kertookin sitten enemmän seuraava hiihtolomapäivitys. Lisäksi viime tekstissä mainitun haastattelun valokuvaus on suoritettu mallikkaasti. Kuvaaja sai meidät helposti rentoutumaan ja toi parhaat puolemme(kaksoisleuat) esiin. Juttua lupaamme linkata teille hiihtoloman jälkeen, heti kun se ilmestyy.

Oulussa on ollut ihania aurinkoisia päiviä. Olemme olleet pihalla ahkerasti etsimässä uusia puolia kotikaupungistamme. Torille olikin ilmestynyt jostain taikaiskusta LUMIMOUNTEVEREST! Sisäinen lapsemme tunnisti haasteen heti, ohessa todistusainestoa:

K2 kutsuvana!

Täyttä välineurheilua.

Liukureitahan piti tietysti päästä kokeilemaan, ajatelkaa; ne oli tuotu sinne lainattaviksi, tosi hienoa, hyvä Oulu! Me tietty käytettiin tilaisuus hyväksi. Sininen liukuri oli ehdottomasti parempi kuin punanen. Mount Everest otti miehestä mittaa, bongaatteko kilpailevan joukkueen jäsenet?

Voittajaksi selviytyi Elli "sinisen liukurin haltija" Paajanen, hahaaa! Viihdekeskuksella oli muutakin tarjottavaa kuin pelkkä mäenlasku mahdollisuus, nimittäin kiipeilyseinämä!

Vuoren valloitusta osat 1 ja 2!

Viime viikoon mahtui myös ihania musiikillisa kokemuksia. Oulussa on nimittäin ihan oikeitakin yhtyeitä, ja tosi hyviä sellaisia. Olimme osa hurmioitunutta yleisiöä juuri viime perjantaina, kun yksi kyseessäolleista yhtyeistä julkaisi uuden albuminsa. Saimme myös kokemuksia rokkistaran elämästä kun pääsimme keikalle jonon ohi THE LISTAN avulla. Kuinka coolia olikaan sanoa portsarille että "sieltä listalta Tervonen ja Paajanen", kiitokset hyvälle haltiakummille. Meininki oli loistava ja bändi iskussa. Olisimme jorannut jalat kipeiksi jos olisi ollut tilaa liikkua. Funksons oli kuitenkin erittäin suosittu ja 45 Special tupaten täynnä. Katsokaa alta!!

 

 Seuraavaan kertaan,  me jatketaan lomailua ja keikkaan valmistautumista, pysykää kanavalla!

Ensin työ ja sitten huvi

Voi miten paljon onkaan tapahtunut sitten viime päivityksen!

Torniosta kävimme todellakin hakemassa inspiraatiota treenaamiseen ja sitä todella saimmekin. Reissulta palatessamme pyysimme Oululaista musiikkivaikuttajaa (Ailin äidin serkkua) kuuntelemaan meidän treenejä ja kertomaan mielipiteensä. Paljon löytyi korjausehdotuksia, mutta palaute tuli hyvässä hengessä! Sovimme hänen kanssaan, että treenaamme muutamat biisit kuntoon ja hän järjestää meille keikan. Tavallaan Jatsittarella on nyt siis manageri/tsemppaaja. Maistiaisia harjoitelluista biiseistä lupaamme linkata jutun loppuun. Tässähän ei suinkaan ole vielä kaikki mitä Jatsittarelle on kerennyt taas tapahtumaan.

Ensimmäinen keikka on nimittäin sovittu !!!!!!! JIIHAAA. Se tehdään tosin vahvistetulla miehityksellä tai pitäisikö kirjoittaa miehellä, koska mukanamme soittaa basisti Ilari :) ! Taustajazz keikka on luvassa, mutta siitä on meidän hyvä aloittaa menestyksekäs uramme. Myös muut tahot ovat huomanneet meidän loistavan duon ja olleet meistä kiinnostuneita: meistä tehtiin nimittäin haastattelu ! (Pitänee ehkä mainita, että haastattelun tekijä oli meidän koulukaverimme journalistiselta puolelta.) Haastattelu oli virallinen ja se suoritettiin meidän koulun ruokalassa. Pistetäänpä siitäkin sitten linkkiä tulemaan kunhan haastattelu julkaistaan.

Tällaisia kuulumisia siis työrintamalla. Kyllä me silti ollaan ehditty pitämään hauskaakin. Onhan tärkeää pitää hyvä meininki yllä ja tutustua Oulun tarjoamiin keikkapaikkoihin. Kävimme taas siellä tutussa ja turvallisessa Hobitin kolossa (Jumprussa) soittamassa ikivihreitä. Paikka on kyllä maaginen. Aina jostain paikalle ilmestyy yli-innokkaita soittajia, jotka haluavat väkisin soittaa omia pravuureitaan. Kärsivällisesti odotimme taas vuoroamme ja lopulta myös me pääsimme pianon äärelle musisoimaan. Meininki oli jälleen loistava! Taustallemme saimme mahtavan kuoron muista illanviettäjistä ja Ellikin pääsi laulamaan duettoja muutaman kivan herran kanssa. Muutama jäi niin hyvin mieleen, että heistä on kerrottava teillekkin. Saimme nimittäin hyviä palkkoja näiltä herroilta. Duettoja laulanut taiteilija piti Ailin soitosta ja halusi antaa muusikolle palkkion: herra kaivoi takintaskustaan itse valamansa tinasotilaan! Voiko enää hienompaa palkkaa saada?! Sotilaasta tulee meidän uusi logo ja tunnus :D ! Kaksi herramiestä (toinen oli sukua Eino Leinolle ja oli rikas sukellusopettaja/joogastudion omistaja ja toinen oli hänen palkkaamansa arkkitehti) huomasivat myös meidän lumoavan esiintymisemme ja halusivat myöskin kiittää meitä. Kohteliaaste he kysyivät saisivatko he tarjota meille jotain, annoimme luvan. Seuraavaksi tiskillä ollessamme herran tilaus kuului näin: " pullo shamppanjaa sekä yksi pullo punaviiniä" Toppuuttelimme hieman tilausta ja tyydyimme lasillisiin.

Tällä kertaa palkkana oli siis hyvä mieli sekä runonlausuntaa shamppanjan siivittämänä. Ei huono ammatinvalinta tämä muusikkous ;)
-Jatsitar

Hulabaloo ba lai ba lai!

Terveisiä tien päältä! Lähdettiin sivistämään itseämme, nimittäin kuuntelemaan kun kollegat Torniossa soittavat Pekka Pohjolan musiikkia. Matka on pitkä, mutta onneksi meillä on seurana mukavia mussiikkimiehiä Oulun konsalta! Tytöt istuivat kiltisti takapenkillä ja viihdyttivät poikia ja itseään jutustelullaan matkan aikana.

Keikka oli mahtava! Pojat haltsas homman ja biisit toimi ku häkä! Erityisestä viihdyttävyydestä pisteet lunasti itselleen bändin rumpali. Kiitos keikasta, motivaatiot treenaamiseen ovat taas kympissä ja suunta kohti omaa keikkaa satasessa! Me taivalsimme läpi tuulen ja tuiskun nähdäksemme Oulun Tietomaan huipun, eli kotimatkalla ollaan! Saa nähdä milloin se kotiovi alkaa häämöttää, täälä on nimittäin täysi rähinä(lumimyrsky)päällä. Koska olemme(tällä hetkellä) epäsosiaalisia bloginrustaajia, pojat pitävät omaa kivaa etupenkillä. Hitaasti mutta varmasti matka etenee...

Heavy Jazz plays Pekka Pohjola!

Terveisiä takapenkiltä! Friikkiä matkaseuraa...

Täytyy kyllä myöntää teille ettei olla ees alotettu sitä videoblogin kuvaamista... Mutta ideoita on vaikka muille jakaa! Ensi viikonloppuna aloitamme projektin Jatsitar keikkakuntoon, eli luvassa on tiukkaa treeniä, ei tosin musan vaan vatsan seudulla. Huom. Takarajaa projektille ei ole. Ensi viikonloppu kantaa nimeä "terveysviikonloppu". Siitä saatte kuulla lisää myöhemmin! Nyt jatkamme kotimatkaa palaamalla takaisin poikien seuraan. Kiitos jo etukäteen kuskille ja kartanlukijalle matkasta! :)

Jatsitar Plays All of Me

Iltaa!
Pitkän illan ja viikon jälkeen musiikki alkoi vihdoin kulkea. Ja sekin vasta sen jälkeen kun reeni oli lopetettu ja siirrytty jami-osioon... :) Monen suklaan ja pullan jälkeen saimme viimein aikaiseksi jotain julkaistavaa. Kuinkakohan paljon ylimääräisiä kiloja tässä harjoitustuskan varrella vielä kertyy? Sen saatte selville vain seuraamalla aktiivisesti mukana! Tässä esimakua tulevasta videologista, muistakaa käyttää vaikutusvaltaanne käsikirjoitukseen kommentoimalla ehdotuksianne tänne tai facebookkiin! Ja nyt hyvää yötä, saavat Ellin naapuritkin vihdoin nukkua. :D
P.s Aili on Ellin luona yökylässä jo toista yötä.