Hei hei Hiihtoloma!

Nyt se on ohi; kauankaivattu loma on takana, viimeistä päivää viedään. (Oikeestihan oltiin jo yksi viikko omalla lomalla ennen tätä, rankka koulu vaatii rankan levon)
Meille tyypillisesti buukkasimme päivät täyteen ohjelmaa ja loman löhöilyosuutta yritetään paraikaa kovasti kiriä kiinni. Vikkoon mahtui paljon vauhtia ja vaarallisia (?) tilanteita jotka jäävät elämään sydämiimme keinutuoliaikoihin asti. Toivottavasti joku jaksaa siinä vaiheessa kuunnella kaakatuksiamme nuoruuden seikkailuista...

Sitten itse asiaan; mitäs siellä lomalla tapahtuikaan?
No, meillähän oli se kauan odotettu ja toivottu keikka, mutta sitä ennen kerkesimme rentoutua Pohjois-Suomen kovimmassa lumimyrskyssä matkalla rentoutumaan Edeniin.  Sellaisessa poikkeussäässä pyörä EI kuulu suositeltavien kulkuvälineiden listalle, eikä kaupungin mini Mckaiverit(aura-autot) kerkeä aurailemaan jokaista pikku pyörätietä (paras talvipyöräilykaupunki, my ass).

Joo, päätettiin siis lähteä Edeniin juuri sinä päivänä kun Oulua kohtasi jääkausi 2013. Siellä sitten työntelimme pyöriämme umpihangessa tukat märkinä ja ripset jäässä. Taidettiin harhautuakkin pari kertaa risteyksistä, koska näkökenttämme oli hieman vajaa kyseisen lumimyrskyn takia. Jossain vaiheessa oli itsenäisten naistenkin pakko luovuttaa ja alentua kysymään neuvoa rakennustyömaan pakettiautomieheltä. Vähän kummeksuen meitä tarkastellen p-a-mies ilmoitti meidän olevan työmaan väärällä puolella, tyrmäsi epätoivoiset ajatuksemme työmaan poikki oikaisusta, ja loppujen lopuksi huomasimme istuvamme pakettiauton kyydissä matkalla kohti Edeniä. Uskomatonta mutta totta!
Toisaalta, tuo oli juuri niitä räjähtäneitä päiviä, jotka ovat niitä ainoita hetkiä kun ME törmäämme komeisiin, auttavaisiin herrasmiehiin.(Tiivistäen: komea rakennusmies ihanilla naururypyillä kyytsäämässä kahta räjähtänyttä rusinaa kohti edeniä...)
Vaikka ulkoilma olikin kutsuvan kirpeä, jostain syystä suurinosa oulun asukkaista tuntui valinneen edenin ulkoreippailun sijaan. Kuitenkin maailma oli näyttänyt meille pelkän hyvyytensä iltapäivän aikana, joten me nautimme hetkistämme kylpylässä täysillä.

Aiheeseen liittymätön kuva Miia Nuutilasta ja Baby Spicesta.

Sitten keikkauutisiin: Keikkamme oli Naistenpäivän vastaanotolla Oulun Teknopoliksessa perjantaina. Aloitimme harjoittelun hyvissä ajoin torstaina. Olimme katsoneet biisejä jo vähän etukäteen ja treenit Ilari-basistin kanssa sujuivatkin hienosti! Ainoat epäonnen vilahdukset sattuivat itse treenaamisen jälkeen Ilaria ulos saattaessamme tulimme lukinneeksi itsemme käytävään. Koulu oli loman takia sulkenut itsensä aiemmin ja koska emme sattuneet olemaan opiskelijoiden kulkukäytävässä(tietenkään..) jäimme loukkuun! Avaimet eivät toimineet, happi alkoi loppua ja hälytysjärjestelmän lauettua päällemme alkoi sataa kuumaa laavaa, joten ei mikään ihme että Ailin verenpaine alkoi hieman kohota. No, okei, ehkä vähän liioittelua, kaikki muut paitsi Ailin oikeutettu ahdistuksen aallokko... katastrofi oli ainoastaan se kun jouduimme pikku hameissamme juoksentelemaan pitkin pihaa oppilaiden ovelle. Loppu hyvin kaikki hyvin; pääsimme koululta POIS ja tuhansien eri ovien kokeilun jälkeen löysimme jopa sen yhden joka päästi meidän ulkovaatteidemme luo. Nämä kaikki kommellukset ennustivat että keikasta ei voisi tulla mitään muuta kuin loistava!

Keikka-automme "punainen paholainen". HOX: Hygieninen 666.

Yläpuolella näette syyn siihen miksi jäimme jumiin myös parkkihalliin ja miksi loppuroudauksemme sai hieman lisähaastetta. Pahoilaisella on oma elämä ja se avaa takaluukun kun sitä huvittaa. Loppuroudaus  sattui olemaan niitä hetkiä kun sitä ei huvittanut avata luukkuaan.

Keikka meni hyvin! Saatin paljon kehuja ja IHANAA ruokaa ja IHANAA viiniä! <3 we very happy! Kiitelty triomme viihdytti ansiokkaasti yleisöä koko illan ajan. Kuumottavin hetki oli kun Elli ei tunnistanut häntä kättelemään tullutta kulttuuriyksikkömme johtajaa. Aili tunnisti kansanedustajan ja suoriutui seuranneesta smalltalkista kiitettävästi. Koko illan vieressämme istunut mummo innostui Ellin laulaessa Ranskalaisista koroista. Liekö kappalle ollut tuttu nuoruudesta? Ellin heitto naisten työllistymissuhteesta yhtyeessämme upposi yleisöön.

Musacorner!

Komppiryhmä

Duo Jatsitar

Keikkapaikan parvekkeelta.

Ja sitten kun muusikon arjesta on kaikki glamour ja ilmaiset viinit riisuttu, jäljelle jää kaksi naista nauttimauttimassa viimeisestä lomapäivistä peittojen lämpimissä pesissä. Kyllä oli hauska ja seikkailuntäyteinen loma! Tavoitteet saavutettu jälleen kerran. Näihin kuviin ja nähin tunnelmiin Jatsitar toivottaa tsemppiä arkeen kaikille! Muistakaa välillä hautautua peittojen alle nauttimaan kirjoista. <3

Aili ja elämän kumppani: Potterin poika Harri.