Vau mikä viikko!

Heippa kaikki! (erityisesti omat mammat, elossa ollaan)

Venytetään viikkoa vähän pidemmälle, eli palataan vielä viime viikkoon. Kävimme vihdoin katsastamassa Suomi RnB:n toivon ja tulevaisuuden, Karri Koiran keikan. Illan aikana näimme Ruudolfin tanssivat rintalihakset, mutta ihmisten töniminen ja muu käyttäytyminen yleisössä jätti illasta päällimmäiseksi tunteeksi pahan mielen. Aina ei hyvä artisti ja musiikkikaan riitä täyttämään keikalle tulleiden odotuksia. Ilta pisti ajattelemaan millaiseen käytökseen itse haluamme artisteina rohkaista ja millaisia tunnelmia toivoisimme näkevämme meidän yleisössämme. Sitten joskus. 

Viikonlopun aikana kävimme tuulettamassa ylikuumentuneita tunteita ja ajatuksia rämpimällä umpihangessa. Umpihanki oli kyllä ihan puhdan vahinko, ilmeisesti yliarvioimme keveytemme kun ei se hankikanto enää kannatellutkaan... Mutta huipulle pääsy oli sen arvoista! Valloitimme näet Ailin takapihalta siintävän Kilimanjaron.

Oulussa pelataan futista kesät, talvet. Bongattiin pelaajat kiipeilyn lomassa. Esteettiset paikat huipulta!

Toinen kannustaja viereiseltä penkkiriviltä!

palkinto kiipeäjille. <3

Mutta tällä viikolla vasta onki sattunu ja tapahtunu! Meillä on ollu koulussa mieletön viikko täynnä maailmankuulua ohjelmaa. Kyseinen ohjelma on sisältänyt huippumuusikoita(idoleita!) rapakon takaa ja vähän lähempääkin. Oulun musiikkijuhlat järjesti nimittäin viikon mittaisen Masterclassin, jonka opettajina toimivat Bob Mintzer, Peter Erskine ja Iiro Rantala. Ja mehän oltiin kärppinä(tottakai kun Oulussa ollaan) paikalla imemässä inspiraatiota ja opetusta herroilta. Viikko oli uskomattoman inspiroiva ja motivoiva, ja kieltämättä oli ihan mukavaa törmätä Iiro Rantalaan ruokajonossa ja moikata Bob Mintzeriä käytävällä. Elli jopa vietti yhden ruokailun jälkimmäisen kanssa keskustellen Suomen ja Amerikan hyvinvointikulttuurien eroavaisuuksista. (Uuuuu!!!)

Jatsitar hypettää!

 

Peter Erskine. Elli itkee kuvanlaadun vuoksi.

Masterclassit sisälsivät aktiiviopiskelijoiden bändiohjausta, jota passiiviopiskelijat(mm. me) seurasivat. Peter Erskine piti suurimmanosan viikosta rumpuklinikkaa, kun taas Bob ja Iiro vetivät yhtyeitä ja kokosivat ohjelmistoa viikon päättävää keikkaa varten. Bänditunnit olivat kuitenkin isoja kokonaisuuksia jotka sisälsivät paljon vinkkejä ja teoriaa, mutta myös kiinnostavia tarinoita ja hersyvää huumoria. Päivät olivat niin kiinnostavia ettei kelloa paljon seurailtu. Saimme kuulla ihanaa musiikkia ja taitavia soittajia, jonka ansiosta viikko vietettiin onnen kukkuloilla pää pilvissä(ei pilvessä).

Mintzer johtamassa.

Oulun musiikkijuhlat jatkuvat vielä ensi viikolla Jesus Christ Superstarin merkeissä, jonka kuorokaartista  meidätkin voi bongata. Musiikintäyteinen kiire senkun jatkuu! Tästä viikosta päällimmäiseksi mieleen jäi konkareiden upea asenne elämää ja musiikkia kohtaan. Halu tehdä musiikkia ja kehittyä siinä on entistä kovempi. Saatte vielä kuulla meistä! P.S. Kerroimme blogista ameriikan herroillekki.

Lisää kuvateksti