Summa summarum: Ystävänpäivästä naistenpäivään

Helou!

Hehe, taas on vähän aikaa viime kirjoituksesta vierähtänyt, mutta eihän tää Jatsittaren blogi oliskaan, jos päivityksiä tulisi luvatun säännöllisesti.:D Lähdetäänpäs sitten listaamaan tapahtumia viime kuukausilta.

Tammikuun päivityksessä kävimme läpi vuoden ensimmäistä keikkaa ja luonnollisesti tahti jatkui samana: helmikuun keikka oli ystävänpäivänä.

Palaveerasimme keikan suuntamerkkejä.

Ammattimuusikoiden tapaan Jatsitarhan pitäytyy poliittisesti korrektina yhtyeenä, ottamatta päivän politiikkaan kantaa.(Mitä nyt taiteilijoiden asiat kiinnostaa.
) Pääsimme kuitenkin helmikuun keikan myötä kostuttamaan korkkareidemme kärkiä poliittiseen soppaan.
Keikkapaikkana oli yhden politiikan haaran puoluetoimisto ja yleisössä jopa ministeri! Olimme vastuussa illan musiikillisesta tunnelmasta, jonka seurauksena ministerinkin puhelimelle tallentui Jatsittaren taidonnäytteitä (MUSIIKKIA).

Ajateltiin kokeilla jotain uutta!

Kalenteri kääntyi maaliskuulle ja oli aika lähteä suunnittelemaan maaliskuun keikkaa. Tämä tehtiin pitkän kaavan mukaan ja lähdimmekin Ailin kotikonnuille Karjalaan(tausta-ajatuksena äitien tekemä ruoka) matkaeväinämme muun muassa edellisen keikan keikkapalkkiot (saatiin me kyllä vähän muutakin tietty).

Suklaasydämiä naistenpäivänä.

Junaan tullessa huomasimme, että molemmat olivat vahingossa pukeneet päälleen tiimipaidat!

Aamu Rautjärvellä alkoi, kuinkas muutenkaan, kuin Muistojen bulevardi -radio-ohjelman parissa. Hyvin olemme myös saaneet suunniteltua tulevaa keikkaa. Maalla herätään, kun käkikello kukkuu aamua ja sillon saadaan hyvin hommia tehtyä. 

Äidin palvelu ei pettänyt tälläkään kertaa.

Täällä me nyt siis ollaan ja suunnitellaan ja hyvältä vaikuttaa. Seuraava keikka onkin maaliskuun lopulla ja suuntautuu Jyväskylän seutuville. Meillä viikonloppu jatkuu saunan ja brittiläisen murhamysteerin parissa, koska sehän kuuluu Ailin viikonloppuun ja Ellillä ei ole muuta vaihtoehtoa.:D

Rentouttavaa lauantai-iltaa, oikei tul suu hyvämakuseks ko sai haastella tei kanssais! Nyt myö männää viikolopu viettoo.

Uusi vuosi ja vuoden ensimmäinen keikka

Terveppä teille!

Tämä päivitys kertoo vuoden ensimmäisestä viikonlopusta yhdessä ja siten myös vuoden ensimmäisestä keikasta. Alla olevassa kuvassa olemme junassa matkalla kohteeseen, Pohjois-Suomen pääkaupunkiin Ouluun. Ookkonää Oulusa ollu? –Me ollaan!

Toiveikkain mielin tulevaan vuoteen!

 Menomatkalla mietimme tulevaa vuotta ja mitä siltä haluaisimme. Tänä vuonna tulee kuluneeksi jo seitsemän vuotta siitä, kun tämän sivuston ensimmäisen kerran aukaisimme. Aika hurjaa! Jatsittaren ystävyys on edelleen vahva, olemme tukeneet toisiamme niin myötä- kuin vastoinkäymisissä ja etäisyyden kavennuttua on yhteyttä voinut vahvistaa entisestään. Tulevalta vuodelta toivommekin lisää seikkailuja yhdessä. Olisi myös mukavaa päästä seikkailemaan Tallinnaa vähän pidemmälle, kun toinen meistä täytää kerran pyöreitäkin! (Tarttoon vaikka.)

Mietimme myös että haluamme panostaa omaan hyvinvointiimme (joka vuosi sama juttu, suoraan naistenlehtien palstalta) ja todella itsestämme huolehtimiseen. Usein sitä vaatii itseltään kohtuuttomia ja vaikka kehitys onkin suotavaa ja toivottavaa, ei kaiken tarvitse tapahtua salamana ja oman hyvinvoinnin kustannuksella. Hiljaa hyvä tulee. Hyvinvointiprojektimmehan alkoikin jo syksyllä sokerilakon myötä ja päätimmekin jatkaa hyväksi havaitulla linjalla! Aloitimme matkaeväistä.

Me ollaan NIIN TOIVOTTOMIA

Näin tarkemmin mietittynä, meillä ei ole ollut varmaan yhtään oikeasti sokeritonta viikkoa.:D Mutta nyt meillä on taas 51 viikkoa aikaa yrittää!! Olemme myös pohtineet sitä, että sokerilakko on meille enemmänkin tapa rajoittaa ylilyöntejä, kuin ehdoton kieltäytyminen. Kyllä se siitä.

 Vuoden toinen tavoite on jatkaa kulttuurin harrastamista. Vielä emme ole päässeet käymään esimerkiksi baletissa, tai Amos Rexissä(jonot eivät houkuta, odotamme ensihuuman laskua vaikka siihen menisi viisi vuotta).  Onneksi omaan elämään kuuluu aina hitusen kulttuuria ammatinvalintamme kautta ja tällä reissulla kävimmekin tarjoamassa sitä myös muille.

Yksityistilaisuudessa vieraat nauttivat illallisesta ja Jatsittaren tarjoamasta musiikista. Valmistautuminen on tosin alkanut jo paljon ennen ensimmäisiä säveliä. Meillä se alkaa peilin edestä.

Tästä lähdettiin liikkeelle.

Ja tähän päädyttiin.

Vieraille esiintymisemme oli yllätys, joten alkuillan vietimme hiljaa ja piilossa bäkkärillä. Ei ollut helppoa olla hihittämättä, niinkuin varmaan voitte uskoa. Asiaa ei auttanut viihdykkeeksi napsimamme selfiet.

hihihihihihihih

Oli pakko vaihtaa viihdyke hieman vakavampaan ja tartuimme kirjallisuuteen.

hieman onnistuneempi selfie.

Keikka oli onnistunut ja vieraat tykkäsivät. Kivaa oli soittaa jälleen yhdessä! Lisäksi viikonlopun diiliin sisältyi kerrassaan loistava ylläpito. Voimme tulla Ouluun uudestaan! Nyt olemme kotimatkalla tyytyväisinä ja kylläisinä. Koulumme käynnistyvät pikkuhiljaa ja olemme valmiita arkeen!

Tsemppiä arjen alkuun kaikille rakkaille lukijoille, toivottavasti viihdytte kanssamme myös tänäkin vuonna!
T: Jatsitar

Timanttikeikka ja muuta mukavaa vielä vuodelta 2018

Vuosi on juuri vaihtunut, joten onkin vielä hyvä summailla mennyttä loppuvuotta. Jatsittarelle tapahtui paljon sellaista, mitä emme blogin puolella ehtineet raportoida. Tässä erittäin tiivis katsaus marras-joulukuuhun:

Timanttimekkokeikka:
- Timanttimekko hajosi
- jäätiin ulos lukkojen taakse ilman avainta ja ilman puhelinta
- piano romahti
- samppis maistui
- poliisiratsia pois lähtiessä (Elli selvisi selvänä! Aina on myös vaihtoehtona antaa ratti kortittomalle Ailille)
- tilaaja oli pyytänyt tuomaan keikalle piuhan musiikin toistamista varten, eihän sitä missään ollut (ottakaa meidät keikalle, kyllä hoidetaan! Tullaan aika halvalla)

Kivaa oli silti

UMOn Prince-keikka:
- erinomaiset liput “vaikuttajalta”
- innokkaan odotuksen jälkeen Elli sairastui (ei kuvamateriaalia)
- Aili yksin keikalle (ei kuvamateriaalia)


Pikkujoulut:
- glögiä ja joulutorttuja
- timanttimekkoja ja villatunikoita
- Aili kotimatkalla hengenpelastajana alan miehelle (ei kuvamateriaalia)

Sosiaalinen media

Real life

Alipullenin neidit lapsenlikkoina:
- aamupalalla Saimin(alle 1 v.) kanssa
- Aili rytyytti vaunuilla menemään yli rotvallien ja mukulakivien("ei se herää!")
- vaimotaitoharjoittelu 6/5 (Saimi palautettiin ehjänä. Ottakaa meidät lastenhoitokeikalle, (tai Aili vaimoksi) ollaan halpoja (paitsi ei Aili vaimona!)
- Rauhoittavat iltapäivän shoppailut --> Ailille mekko ja Ellille farkut

Edelleen kuvanmuokkauksen ammattilaisia. kts Saimi.

Vuoden 2018 viimeiset kuukaudet sisälsivät siis taattua Jatsitar-laatua, eli vauhtia ja vaarallisia tilanteita, eli kunnon sähläystä! Ei ihme, ettei ihan ehditty blogia realiajassa päivitellä, vaikka kovasti uhottiin, heheh. Positiivista on se, että saimme keikkakarusellin pyörimään syksyn aikana.

Alkusyksyn ajatuksena oli, että olisimme tutustuneet Helsingin turistikohteisiin ja raportoineet niistä tänne blogiin, mutta tekemästämme listasta ei kovin montaa kohdetta saavutettu.(sen sijaan olimme kiinnostuneempia kahviloista ja ruokapaikoista, mikä näkyy keskivartalossa.) Turistilista on kuitenkin tallessa, joten jos jostain syystä sähläys vähentyy vuonna 2019 (yeah, right!) ja tarinoita ei muuten synny (yeah, right!), voimme aina kaivaa tuon listan esille.

2019, we are ready!!

Ruokablogi. ♥

Moromorjenttes!

Koska miehistä ei ole juuri kirjoitettavaa, kirjoitamme sitten siitä toisesta lempiaiheestaamme. Tuskin on vaikea arvata mistä kirjoitetaan. Ahkerimmat instagram-seuraajamme ovatkin jo saaneet huomata, että viihdymme aika usein ruuan äärellä. Tämän kirjoituksen aiheeksi valikoituivat erilaiset aamiaiskokemuksemme lähiviikkoina.

Niinkun muillakin elämän osa-alueilla, ruokailukin aloitetaan huipulta. Vierailimme ensimmäiseksi siis Hotelli Kämpin kuuluisalla aamiaisbuffetilla, joka usein yhdistetään kermaisiin tunnelmiin. ;)
Eräänä kirpeänä keskiviikkoaamuna Jatsitar tapasi Helsingin rautatieasemalla unihiekat vielä silmäkulmissa ja suuntasi askeleensa kohti Esplanadia. Halusimme varmistaa, että ruokailuun oli riittävästi aikaa, joten pöytävaraus oli laitettu alkamaan klo. 8:30. Tämä tarkoittaa, että herätys oli muusikoille erittäin epätavalliseen aikaan, eli kuusi reikäleipä. Ja vaikka kohteena olikin tasokas ravintola, kaikki aika heräämisen ja pöytävarauksen välillä ei ollut pelkkkää kaunistautumista, vaan molemmilla Jatsisiskoilla siirtyminen kohteeseen otti oman aikansa. Uskoimme kuitenkin kokemuksen olevan herätyksen väärti.

Väärti vai mitä!?

Aili nauttii. ♥

Buffetaamiainen maksoi n. 30€, johon sisältyi kaikki mahdollinen, mm. henkilökohtaisesti valmistettu munakas, jota emme edes jaksaneet syödä.:D Hyvä syy mennä uudestaan ja aloitaa sillä kertaa suoraan munakkaasta! Parasta tässä kokemuksessa kuitenkin oli asiakaspalvelu. Meidät huomioitiin erittäin lämpimästi ja henkilökunta huolehti mm. kahvitilanteestamme koko ruokailun ajan tuomalla tuoretta kahvia termoskannussa, kun tarpeellista. Koimme olomme tervetulleiksi opiskelijastatuksesta huolimatta. Selkeästikkin tämä kermahakuisuus on tuottanut tulosta ulkoiseen olemuksemme suhteen! Ultimaattinen testi läpäisty hyväksytysti!

Tyytyväinen tuoreen kahvin kuluttaja.

Kaiken kaikkiaan olimme ruokailun jälkeen hyvällä mielellä ja tyytyväisiä kokemuksesta. Voimme suositella!

Eikä ehtinyt kulua kahta viikkoa, kun Jatsittaren sosiaalisen ruokailun mahaa alkoi jälleen kurnia. Oli siis aika sopia aamupalatreffit! Tällä kertaa päätimme kokeilla jotain erilaista! (puolet halvempaa). Kohteeksi valikoitui Aleksanterinkadulla sijaitseva Paulig Kulma. Löydätte paikalle terassilla nököttävän valtavan pinkin kahvipannun perusteella. Tämä aamiainen ei ollut perinteinen buffet, vaan ruokailija sai itse koota laadukkaista vaihtoehdoista haluamansa kokonaisuuden. 14 euron perushintaan sisältyi aamukahvit, croinssant hillolla ja kaksi vapaavalintaista erikoisherkkua. Alla näette meidän valintamme!

Mustana vai maidolla? Osaatteko sanoa, kumpi aamiainen on kumman?

Vastaus on löydettävissä tästä postauksesta!

Meidän vapaastivalittaviksi herkuiksi päätyivät kasvismunakkaat, avokadoleipä sekä Chia-vanukas mangososeella ja marjoilla. Vaikka yllä olevat aamiaiset juuri tänä aamuna mahaan vedeltiin, niin kyllä kuvat saavat veden kielelle! 14 euron hintaan tämä oli erittäin pätevä vaihtoehto, vaikka olisimmekin lisänneet tuoremehun automaattisesti aamaiseen kuuluvaksi. Ruoka oli todella maistuvaa ja laadukkaan oloista, valitettavasti paikanpäällä valmistetusta toisesta munakkaasta löytyi muutama hius. Tarjoilija kuitenkin otti rakentavasta kritiikistä kopin ja Jatsittarelle ilmestyi pöytään suussasulava pala raakakakkua. Tilanne oli hienosti hoidettu ja palvelu muutenkin huomaavaista. MUTTA. Mikä ihme meitä vaivaa, kakku jäi nimittäin puoliksi pöydälle, vaikka sitä kaksin söimme! Pieni, mitätön palanen kukisti meidät, emme uskoneet tämän päivän koskaan koittavan! Ilmeisesti sokerilakosta on ollut jotain hyötyä.

Valtava pala jäi lautaselle! Jatsitar häpeää.

Muutenkin loppupäivä on sujunut kivasti yhdessä Helsingissä seikkaillen. Ihan vain lähdimme katsomaan Ellille uutta keikkapaitaa, mutta pian huomasimme olevamme uudet mekot päällä sovituskopeissa, vaikka Aili oli lujasti ilmaissut, ettei uusille vaatteille ollut tarvetta. Ailin ostama uusi timanttimekko (Elli suositteli!) ei kuitenkaan mene hukkaan, koska Jatsittaren seuraava kohtaaminen (ja keikka) on tänä viikonloppuna. Siitä lisää myöhemmin. Koska molemmilta Jatsisiskoilta löytyy nyt myös timanttimekko, pikkujoulut suorastaan huutavat itseään järjestettäviksi. Se on siis se päivä, kun Jatsitar istuu kotisohvalla syömässä herkkuja timanttimekoissa, eli paras mahdollinen päivä! Toivottavasti se koittaa pian, palataan siis asiaan!

T: Tiimi Bling-bling(kuvamateriaalia sitten pikkujouluista!)

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita!

Pitkästä aikaa sorvin ääressä, ihanaa! Tänään tavoitteenamme on raportoida hieman viimeisimmästä keikastamme(kyllä, kuulitte oikein, KEIKALLA OLTIIN) ja siihen liittyvästä totaalisesta kriisitilanteesta. Taas kerran tuo päivä todisti, että Jatsittarelle vaan sattuu ja tapahtuu, halusimme sitä tai emme.

Tilanne siis oli se, että olimme jo kerran kieltäytyneet tästä keikasta, mutta minkäs sille mahtaa, että vetovoimamme on näin vastustamaton; lopulta taivuimme tilaajan jatkuviin pyyntöihin ja vastaanotimme keikan lyhyellä varoitusajalla. Tämän takia siis treenasimme vasta maanantaina kts kuva, kun keikka kolkutteli jo keskiviikkona. Ja jälleen kerran Jatsitar edusti tyylikkäänä(pikkumustat pukee meitä)!

Kriisi:
Koska Ailin oma soitin on vielä kesälomalla Rautjärvellä, olimme sopineet, että keikka hoidetaan Ellin hoitamalla midikiipparilla. Ja sehän tietysti johti siihen, että matkassa on jotain ylimääräistä tavaraa, jonka voi kesken kiireisen keikkapäivän unohtaa. Ei löydy paljoa sanoja kuvailemaan sitä stressin määrää(Elli tuhahtaa täristen), joka iskee kun huomaat junaan astuessasi, että kyseinen kiippari loistaa poissaolollaan ja noutamiseen kuluisi(kiitos Helsingin joukkoliikenteen) optimistisen arvion mukaan n. 1,5 h. Eipä muuta, kun pikasoitto Ailille ja juosten kohti bussia!

 Keikka tapahtui siis Hyvinkäällä, jonne Ellin oli tarkoitus matkustaa junalla hyvissä ajoin. Haaveissamme siinteli yhteinen rauhallinen laittautumishetki ennen illan gaalaa. Tilanne olisi voinut kärjistyä pahaksikin kriisiksi, mutta tyypilliseen tapaan universumi hoiti jälleen miehet apuun. Vuoden aviomies -palkinto menee herra Kyyrölle, joka onnistui Ellin bussimatkan aikana hakemaan sen pahuksen kiipparin varastosta, lainaamaan pakettiauton(kiitos Metropolian vahtimestari!) ja ajamaan junan kiinni Pasilaan Elli ja se pahuksen kiippari kyydissään. Hyvinkään asemalla odotti Aili reppu täynnä erittäin ansaittuja herkkuja, koska stressasimme ja ahdistuimme molemmat niin pahasti tästä kauhesta tilanteesta, että sokeri oli vähimmäisvaatimus sykkeen tasaamiseksi!! Myös asemalta otettu taksi oli välttämättömyys tässä tilanteessa. Mehän emme kävele yhtään ainoaa ylimääräistä askelta tällaisessa ahdistuksessa!

Sykkeentasausta mustikkapiirakalla.

Keikka meni hyvin, se siitä. Lyhyestä virsi kaunis (totesi kanttorin tyttö Aili).

Sokerin avulla Elli saavutti sisäisen tasapainon, kun taas Aili...                         Jjjep.



Mutta päivän opetuksena oli jälleen kerran loppu hyvin, kaikki hyvin. Jatsittaret jatkoivat iltaa tyytyväisin mielin ja tilaajakin oli tyytyväinen. :)

Tämä päivitys toimikoon muistutuksena siitä, että huonostikin alkanut päivä voi kääntyä onnistuneeksi ja lohdutuksena kaikille koheltajille: täältä löytyy joku, joka sählää aina vähän enemmän! (mutta mahdollistaa sen, että läheiset saavat kokea auttamisen iloa! Kaikki voittaa!)

Ja pitänee vielä kertoa, että Elli ei suinkaan ollut ainut päivän sähläri, koska tässähän tiimissä molemmilta löytyy tuo perusominaisuus! Long story, mutta lyhyesti: Kello kävi  aamuyötä, kun Aili keikalta kotiin tullessaan havaitsi seisovansa ulko-ovensa takana, avaimitta.  Tässäkin tapauksessa auttaja lähetettiin(herätettiin) ja muutaman minuutin päästä Aili oli turvallisesti kotona. Huh!

Hauskaa viikon jatkoa!

T: Sokerihiiret(hups)

Kermapäivitys:

Jatsisiskoilla oli perjantai-illalle suuria ja kauan hiottuja suunnitelmia. Musiikkitalon HKOn  uudella "Kohtaamisia" -klubilla debytoivat UMO-ensemble solistinaan Annimaria Rinne. Toisin sanoen lupaava ilta edessä! Tarkoitus oli lähteä nauttimaan Jazzista rankan viikon jälkeen täydessä tällingissä. Olimme haaveilleet tietyistä mekoista ja pallokuosiehdotuskin oli heitetty ilmoille. Suomen syksy päätti kuitenkin toisin ja tervehti aamusta lähtien rankkasateella. Illalla olisikin ollut mahdollista lähteä liikkeelle pikkukengissä, mutta toinen sankarittaremme oli aloittanut päivänsä jo aamuvarhaisella, kumisaappaat jalassa. Perus Jatsitar, tarkoitus mennä korkkareissa ja sitten jalkaan päätyvätkin kumpparit! Aili joutui(pääsi) pynttäytymään molempien edestä.

Murheenkryynit.

Keikka alkoi, mutta yleisössä istui vain puolet duon jäsenistä, sillä Ellin treffit anopin kanssa venyivät viinipullollisen ääressä yli settilistan. Keikan loputtua Jatsittaret tapasivat aulassa ja päätyivät sattumalta erittäin kermaiseen paikkaan jossa siideri maksaa 11,50 € ja tunnelma on täynnä pikkutakkeja ja ilmanalaa rikastuttaa lupaus suurista seteleistä. Mehän siis sovimme sekaan kuin nenä päähän, Elli kumppareissaan ja Aili timanttipaidassaan(kts kuva)!

Lasin koko hämää, älkää siis huolehtiko. Kyseessä on täysin tavallinen tuoppi.

Paikan virallinen nimihän on siis St. Urho, elikkäs jos muistatte Jatsittaren tietyn kesäseikkailun, niin tiedätte, että meillä on jo suhteet omistajaan.

Paikan omistaja.

jahas, korvanappiini juuri saaman tiedon mukaan kyseistä seikkailua ei olekkaan raportoitu teille, joten tässä se tiivistetysti.

Hehkuvan kuuma kesäpäivä täynnä lupausta tulevasta.
Kaksi kesäneitoa parhaimmillaan, ykköset yllä ja kukat hiuksissa.
Intensiivisen keikan jälkeen nämä kaksi neitosta päätyivät huuhtomaan
päivän hekuman iholtaan…

Ailin sukusaunaan, jossa itse U.K. Kekkonen on hikoillut pois maailman raadollisuuden.

“Mainion savusaunan jälkeen päätettiin yhteisesti että savusaunaa ei saa Maijalasta hävittää. Tämä talon naisille tiedoksi ja noudatettavaksi.”

Ote Ailin suvun perintökalleudesta (vieraskirjasta)

Elikkä siis, ihan oikeutetusti oltiin kerman seassa uiskentelemassa(kumppareissa).
Myös pöydässämme tuli istua ehtaan kermaan kuuluva vaikuttaja. Aili oli pikaisesti keikan jälkeen saanut koordinaatit ja vinkit kermaiseen yhteisöön. Tilasimme yhdet(ei opiskelijabudjetille, kysyttiin kyllä alennusta!) jonka jälkeen tieto vaikuttajan ohareista saapui puhelimeen. Kerma esittää vaikeasti tavoiteltavaa! Pahoittelu kuitenkin hoidettiin eleganttiin tapaan, joten emme ole loukkaantuneita. Sen sijaan valmistaudumme uuteen tarjottuun elämykseen jatsin parissa.(What to wear, what to wear!?!?!) Kerma ei osaa aavistaakkaan, että heidän joukossaan on vasikka, joka johdattaa meidät vielä(hitaasti mutta varmasti varmasti) ydinpiiriin!

Sittenkin ilta kaksistaan (eli parasta!)

Jatkoa jälleen luvassa, lähestymme kohdetta!

T: Jatsitar, tosi tarkoituksella kuohukermaa etsimässä.

PITÄKÄÄ HATUISTANNE KIINNI...

Olette nauraneet heidän jutuilleen(toivottavasti, koska miksi muuten pyörit enää täällä!?), 

olette seuranneet heidän kasvuaan(leveyssuunnassa nyt ainakin) 

ja olleet mukana seikkailusta seikkailuun. 

Mutta VIHDOIN voimme ylpeydellä esitellä; tässä he ovat, 

NAISET JATSITTAREN TAKANA:

Oli tausta vähän sotkunen, mutta onneks me ollaan niin hyviä kuvanmuokkauksessa et ei haittaa! ps. huomatkaa et tässä kuvassa ollaan niissä tavoitepainoissa johon sokerilakolla tähdätään! tosin taas on viinilasit kädessä...

200 Facebook-seuraajan rajapyykin ylittymisen kunniaksi Aili sai loistoidean: Mitä jos riisuisimme itsemme paljaaksi ja näyttäisimme kaiken?! Hieman Aili joutui ideaa Ellille myymään, Elli kun on tarkka yksityisyydestään, mutta eihän kuningasideaa nyt loputtomiin voi vastustaa, vai mitä? Ja ketä ei muka kiinnostaisi peittelemättömät Jatsittaret? Pitemmittä esittelyittä suoraan paljasteluun.

Tämä blogikirjoitus avaa enemmän tarinan kahden sankarittaren hahmoja.

Kerrataanpa ensiksi hieman historiaa. Jatsittaren misukathan ovat tutustuneet opiskeluiden tiimoilla asuessaan Oulussa. Eräissä legendaarisissa kotibileissä Jatsitar sai alkunsa ja niin kuin kaikissa hyvissä tarinoissa, alkoholilla ei ollut osaa eikä arpaa ideoinnissa. Yhteen vuoteen mahtui lukematon määrä huikeita seikkailuja, jotka hitsasivat kaksikon tiiviisti yhteen ja ystävyys on jatkunut siitä asti vahvana. Vaikka olemme molemmat ammattimuusikoita, on tässä duossa hyvä meininki, ystävyys ja yhteiset seikkailut tulleet aina etusijalla. Vaikka jossain asioissa olemme kuin yö ja päivä, tärkeät asiat yhdistävät; huumori, arvot ja seikkailun kaipuu. ♥

Nuoria ja viattomia! Tästä kuvasta näkyy meijän täysin erilaiset tyyimieltymykset, mikä on meistä vain hauskaa.

Ensimmäisenä esittelyvuorossa on...

Aili 

 Aili valmistui musiikkipedagogiksi vuonna 2016 ja jatko-opiskelee nyt liiketalouden saloja Laurean ammattikorkeakoulussa! Kesäisin rahat kerätään pukeutumalla surupukuun, elikkäs kanttorihommilla. Rikkaaseen kokemushistoriaan sisältyvät kymmenet ja kymmenet hautajaiset ja muutamat häät. Lapsuuden haaveammattina Aililla oli poliisi, mistä ei ole jäljellä enää muuta kuin halu käskyttää.

Aili fanittaa:

- joulua ja erityisesti joululauluja. (lempparina Frank Sinatra)

- Vanhoja Suomifilmejä (Tauno Palo!! ♥♥)

- Harry Pottereita (kirjoja, ei leffoja!)

- Piikkikärkisiä korkokenkiä (pyöreäkärkisiä ei löydy Ailin kaapista)

- 1920 -lukua ja kaikkea mitä siihen liittyy

- YLE:n brittiläiset murhamysteeriklassikot (Midsomerin murhat THE BEST)

Guilty Pleasures:

- Sikarit ja konjakki

- Tom Jones

Tätä et uskonut ulkonäön perusteella:

- Aili on kattavasti perilla päivän politiikasta ja talouselämästä.

- Ailin löydät päivittäin kirjaston lukusalista edessään päivän Hesari.

- Aili on duon järjestelmällinen puoli kaikissa käytännön asioissa.

Esikuvat: 

- Aira Samulin

- Paula Koivuniemi

- Lenita Airisto

- Bridget Jones

- Marilyn Monroe

 Aili on smalltalkin kuningatar, eikä ole tilannetta, mistä Aili ei puhumalla selviäisi (kts Happy Hour ja kuoharit). Ei leivo eikä kokkaa. Kokkauksesta pieni tarina duomme alkutaipaleelta. Aili oli luvannut hemmotella Elliä pitkän koulupäivän jälkeen itse valmistamallaan illallisella. Elli oli pantannut ruokailua koko päivän Ailin notkuvaa ruokapöytää(tässä vaiheessa Ailin olemattomat kokkaustaidot eivät olleet vielä tulleet ilmi). Illansuussa Elli saapui Ailille huutava nälkä vatsassaan. Päivän Menu oli: Lohkoperunat kermaviilikastikkeessa(Taidoista paremmin perillä olevaa lähipiiri epäili näidenkin olevan pakasteesta poimittuja), sekä kokin oma suosikki, tomaattia ja mozzarellaa. Keittiömestari oli panostanut enemmän juomapuoleen, pitihän sitä ruoan kanssa viiniä olla ja ihan mukavastihan se sinne Ellin tyhjään mahaan(ja päähän) humpsahti. Siitähän sitten seurasikin muuten jälleen yksi legendaarinen seikkailu Oulun kevätyössä.

Elli

Oi sokeri! ♥♥

Elli valmistui ammattimuusikoksi vuonna 2015 ja opiskelee nyt laulunopettajaksi Metropolia ammattikorkeakoulussa. Elli lauluaa Jatsittaren lisäksi Higher Ground Vocals-kuorossa ja Funk bändi The Funky Sound Foundationissa. Elli on ollut reilut kaksi vuotta naimisissa ja luonnollisesti Aili toimitti häissä kaason jaloa virkaa. Elli omistaa kymmeniä villasukkia, joissa suurimmassa osassa on reikiä. Lapsuuden haaveammattina Ellillä oli tulla joko leijonankesyttäjäksi tai oopperalaulajaksi.

Elli fanittaa:

-Veljeni Leijonamieli(kirja ei mikään muu!)

- Harry Potter (kirjat, ei leffat!)

- Hayao Miyazaki

- Wes Anderson

- Erilaisia hattuja ja lakkeja ♥♥

Guilty Pleasures: 

- Sex And the City

- Suolattu merilevä

- japanilaiset draamasarjat

- Bridget Jones

Tätä et uskonut ulkonäön perusteella:

- Piiloperfektionisti

- Laulanut taustoja Robinille ja Nikke Ankaralle (mm. Kesärenkaat, Paperilennokki, Perjantai 13.)

- Ei ole koskaan nähnyt vanhaa Tuntematon Sotilasta

Esikuvat:

- Ronja Ryövärintytär

- Terhi Kokkonen

- Nuuskamuikkunen

Silloin tällöin Ellin voi myös yllättää piirtämästä erittäin katu-uskottavia mimmejä ja miehiä. Elli myös kirjoittelee erittäin melankolisia runoja. Elli on Ailin moraalinvartija kaikissa ekologisissa asioissa. Elli osaa myös ulkoa huomattavan määrän 90 -luvun Disney -elokuvien kultaisia repliikkejä ja kohtauksia.

Yksi kaksikon legendaarisista seikkailuista. (oliko se sulhanen myös jossain!? Kuva: Aaro Keipi

Huh! Onpas nyt helpottunut ja raukea olo tässä paljaana. Saatte nyt hetken aikaa sulatella tätä kaikkea uutta informaatiota. Toivottavasti viihdytte seurassamme myös kaiken tämän jälkeen. Ihanaa viikonloppua! ♥♥

T: Villit ja vapaat