Ruokablogi. ♥

Moromorjenttes!

Koska miehistä ei ole juuri kirjoitettavaa, kirjoitamme sitten siitä toisesta lempiaiheestaamme. Tuskin on vaikea arvata mistä kirjoitetaan. Ahkerimmat instagram-seuraajamme ovatkin jo saaneet huomata, että viihdymme aika usein ruuan äärellä. Tämän kirjoituksen aiheeksi valikoituivat erilaiset aamiaiskokemuksemme lähiviikkoina.

Niinkun muillakin elämän osa-alueilla, ruokailukin aloitetaan huipulta. Vierailimme ensimmäiseksi siis Hotelli Kämpin kuuluisalla aamiaisbuffetilla, joka usein yhdistetään kermaisiin tunnelmiin. ;)
Eräänä kirpeänä keskiviikkoaamuna Jatsitar tapasi Helsingin rautatieasemalla unihiekat vielä silmäkulmissa ja suuntasi askeleensa kohti Esplanadia. Halusimme varmistaa, että ruokailuun oli riittävästi aikaa, joten pöytävaraus oli laitettu alkamaan klo. 8:30. Tämä tarkoittaa, että herätys oli muusikoille erittäin epätavalliseen aikaan, eli kuusi reikäleipä. Ja vaikka kohteena olikin tasokas ravintola, kaikki aika heräämisen ja pöytävarauksen välillä ei ollut pelkkkää kaunistautumista, vaan molemmilla Jatsisiskoilla siirtyminen kohteeseen otti oman aikansa. Uskoimme kuitenkin kokemuksen olevan herätyksen väärti.

Väärti vai mitä!?

Aili nauttii. ♥

Buffetaamiainen maksoi n. 30€, johon sisältyi kaikki mahdollinen, mm. henkilökohtaisesti valmistettu munakas, jota emme edes jaksaneet syödä.:D Hyvä syy mennä uudestaan ja aloitaa sillä kertaa suoraan munakkaasta! Parasta tässä kokemuksessa kuitenkin oli asiakaspalvelu. Meidät huomioitiin erittäin lämpimästi ja henkilökunta huolehti mm. kahvitilanteestamme koko ruokailun ajan tuomalla tuoretta kahvia termoskannussa, kun tarpeellista. Koimme olomme tervetulleiksi opiskelijastatuksesta huolimatta. Selkeästikkin tämä kermahakuisuus on tuottanut tulosta ulkoiseen olemuksemme suhteen! Ultimaattinen testi läpäisty hyväksytysti!

Tyytyväinen tuoreen kahvin kuluttaja.

Kaiken kaikkiaan olimme ruokailun jälkeen hyvällä mielellä ja tyytyväisiä kokemuksesta. Voimme suositella!

Eikä ehtinyt kulua kahta viikkoa, kun Jatsittaren sosiaalisen ruokailun mahaa alkoi jälleen kurnia. Oli siis aika sopia aamupalatreffit! Tällä kertaa päätimme kokeilla jotain erilaista! (puolet halvempaa). Kohteeksi valikoitui Aleksanterinkadulla sijaitseva Paulig Kulma. Löydätte paikalle terassilla nököttävän valtavan pinkin kahvipannun perusteella. Tämä aamiainen ei ollut perinteinen buffet, vaan ruokailija sai itse koota laadukkaista vaihtoehdoista haluamansa kokonaisuuden. 14 euron perushintaan sisältyi aamukahvit, croinssant hillolla ja kaksi vapaavalintaista erikoisherkkua. Alla näette meidän valintamme!

Mustana vai maidolla? Osaatteko sanoa, kumpi aamiainen on kumman?

Vastaus on löydettävissä tästä postauksesta!

Meidän vapaastivalittaviksi herkuiksi päätyivät kasvismunakkaat, avokadoleipä sekä Chia-vanukas mangososeella ja marjoilla. Vaikka yllä olevat aamiaiset juuri tänä aamuna mahaan vedeltiin, niin kyllä kuvat saavat veden kielelle! 14 euron hintaan tämä oli erittäin pätevä vaihtoehto, vaikka olisimmekin lisänneet tuoremehun automaattisesti aamaiseen kuuluvaksi. Ruoka oli todella maistuvaa ja laadukkaan oloista, valitettavasti paikanpäällä valmistetusta toisesta munakkaasta löytyi muutama hius. Tarjoilija kuitenkin otti rakentavasta kritiikistä kopin ja Jatsittarelle ilmestyi pöytään suussasulava pala raakakakkua. Tilanne oli hienosti hoidettu ja palvelu muutenkin huomaavaista. MUTTA. Mikä ihme meitä vaivaa, kakku jäi nimittäin puoliksi pöydälle, vaikka sitä kaksin söimme! Pieni, mitätön palanen kukisti meidät, emme uskoneet tämän päivän koskaan koittavan! Ilmeisesti sokerilakosta on ollut jotain hyötyä.

Valtava pala jäi lautaselle! Jatsitar häpeää.

Muutenkin loppupäivä on sujunut kivasti yhdessä Helsingissä seikkaillen. Ihan vain lähdimme katsomaan Ellille uutta keikkapaitaa, mutta pian huomasimme olevamme uudet mekot päällä sovituskopeissa, vaikka Aili oli lujasti ilmaissut, ettei uusille vaatteille ollut tarvetta. Ailin ostama uusi timanttimekko (Elli suositteli!) ei kuitenkaan mene hukkaan, koska Jatsittaren seuraava kohtaaminen (ja keikka) on tänä viikonloppuna. Siitä lisää myöhemmin. Koska molemmilta Jatsisiskoilta löytyy nyt myös timanttimekko, pikkujoulut suorastaan huutavat itseään järjestettäviksi. Se on siis se päivä, kun Jatsitar istuu kotisohvalla syömässä herkkuja timanttimekoissa, eli paras mahdollinen päivä! Toivottavasti se koittaa pian, palataan siis asiaan!

T: Tiimi Bling-bling(kuvamateriaalia sitten pikkujouluista!)

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita!

Pitkästä aikaa sorvin ääressä, ihanaa! Tänään tavoitteenamme on raportoida hieman viimeisimmästä keikastamme(kyllä, kuulitte oikein, KEIKALLA OLTIIN) ja siihen liittyvästä totaalisesta kriisitilanteesta. Taas kerran tuo päivä todisti, että Jatsittarelle vaan sattuu ja tapahtuu, halusimme sitä tai emme.

Tilanne siis oli se, että olimme jo kerran kieltäytyneet tästä keikasta, mutta minkäs sille mahtaa, että vetovoimamme on näin vastustamaton; lopulta taivuimme tilaajan jatkuviin pyyntöihin ja vastaanotimme keikan lyhyellä varoitusajalla. Tämän takia siis treenasimme vasta maanantaina kts kuva, kun keikka kolkutteli jo keskiviikkona. Ja jälleen kerran Jatsitar edusti tyylikkäänä(pikkumustat pukee meitä)!

Kriisi:
Koska Ailin oma soitin on vielä kesälomalla Rautjärvellä, olimme sopineet, että keikka hoidetaan Ellin hoitamalla midikiipparilla. Ja sehän tietysti johti siihen, että matkassa on jotain ylimääräistä tavaraa, jonka voi kesken kiireisen keikkapäivän unohtaa. Ei löydy paljoa sanoja kuvailemaan sitä stressin määrää(Elli tuhahtaa täristen), joka iskee kun huomaat junaan astuessasi, että kyseinen kiippari loistaa poissaolollaan ja noutamiseen kuluisi(kiitos Helsingin joukkoliikenteen) optimistisen arvion mukaan n. 1,5 h. Eipä muuta, kun pikasoitto Ailille ja juosten kohti bussia!

 Keikka tapahtui siis Hyvinkäällä, jonne Ellin oli tarkoitus matkustaa junalla hyvissä ajoin. Haaveissamme siinteli yhteinen rauhallinen laittautumishetki ennen illan gaalaa. Tilanne olisi voinut kärjistyä pahaksikin kriisiksi, mutta tyypilliseen tapaan universumi hoiti jälleen miehet apuun. Vuoden aviomies -palkinto menee herra Kyyrölle, joka onnistui Ellin bussimatkan aikana hakemaan sen pahuksen kiipparin varastosta, lainaamaan pakettiauton(kiitos Metropolian vahtimestari!) ja ajamaan junan kiinni Pasilaan Elli ja se pahuksen kiippari kyydissään. Hyvinkään asemalla odotti Aili reppu täynnä erittäin ansaittuja herkkuja, koska stressasimme ja ahdistuimme molemmat niin pahasti tästä kauhesta tilanteesta, että sokeri oli vähimmäisvaatimus sykkeen tasaamiseksi!! Myös asemalta otettu taksi oli välttämättömyys tässä tilanteessa. Mehän emme kävele yhtään ainoaa ylimääräistä askelta tällaisessa ahdistuksessa!

Sykkeentasausta mustikkapiirakalla.

Keikka meni hyvin, se siitä. Lyhyestä virsi kaunis (totesi kanttorin tyttö Aili).

Sokerin avulla Elli saavutti sisäisen tasapainon, kun taas Aili...                         Jjjep.



Mutta päivän opetuksena oli jälleen kerran loppu hyvin, kaikki hyvin. Jatsittaret jatkoivat iltaa tyytyväisin mielin ja tilaajakin oli tyytyväinen. :)

Tämä päivitys toimikoon muistutuksena siitä, että huonostikin alkanut päivä voi kääntyä onnistuneeksi ja lohdutuksena kaikille koheltajille: täältä löytyy joku, joka sählää aina vähän enemmän! (mutta mahdollistaa sen, että läheiset saavat kokea auttamisen iloa! Kaikki voittaa!)

Ja pitänee vielä kertoa, että Elli ei suinkaan ollut ainut päivän sähläri, koska tässähän tiimissä molemmilta löytyy tuo perusominaisuus! Long story, mutta lyhyesti: Kello kävi  aamuyötä, kun Aili keikalta kotiin tullessaan havaitsi seisovansa ulko-ovensa takana, avaimitta.  Tässäkin tapauksessa auttaja lähetettiin(herätettiin) ja muutaman minuutin päästä Aili oli turvallisesti kotona. Huh!

Hauskaa viikon jatkoa!

T: Sokerihiiret(hups)

Kermapäivitys:

Jatsisiskoilla oli perjantai-illalle suuria ja kauan hiottuja suunnitelmia. Musiikkitalon HKOn  uudella "Kohtaamisia" -klubilla debytoivat UMO-ensemble solistinaan Annimaria Rinne. Toisin sanoen lupaava ilta edessä! Tarkoitus oli lähteä nauttimaan Jazzista rankan viikon jälkeen täydessä tällingissä. Olimme haaveilleet tietyistä mekoista ja pallokuosiehdotuskin oli heitetty ilmoille. Suomen syksy päätti kuitenkin toisin ja tervehti aamusta lähtien rankkasateella. Illalla olisikin ollut mahdollista lähteä liikkeelle pikkukengissä, mutta toinen sankarittaremme oli aloittanut päivänsä jo aamuvarhaisella, kumisaappaat jalassa. Perus Jatsitar, tarkoitus mennä korkkareissa ja sitten jalkaan päätyvätkin kumpparit! Aili joutui(pääsi) pynttäytymään molempien edestä.

Murheenkryynit.

Keikka alkoi, mutta yleisössä istui vain puolet duon jäsenistä, sillä Ellin treffit anopin kanssa venyivät viinipullollisen ääressä yli settilistan. Keikan loputtua Jatsittaret tapasivat aulassa ja päätyivät sattumalta erittäin kermaiseen paikkaan jossa siideri maksaa 11,50 € ja tunnelma on täynnä pikkutakkeja ja ilmanalaa rikastuttaa lupaus suurista seteleistä. Mehän siis sovimme sekaan kuin nenä päähän, Elli kumppareissaan ja Aili timanttipaidassaan(kts kuva)!

Lasin koko hämää, älkää siis huolehtiko. Kyseessä on täysin tavallinen tuoppi.

Paikan virallinen nimihän on siis St. Urho, elikkäs jos muistatte Jatsittaren tietyn kesäseikkailun, niin tiedätte, että meillä on jo suhteet omistajaan.

Paikan omistaja.

jahas, korvanappiini juuri saaman tiedon mukaan kyseistä seikkailua ei olekkaan raportoitu teille, joten tässä se tiivistetysti.

Hehkuvan kuuma kesäpäivä täynnä lupausta tulevasta.
Kaksi kesäneitoa parhaimmillaan, ykköset yllä ja kukat hiuksissa.
Intensiivisen keikan jälkeen nämä kaksi neitosta päätyivät huuhtomaan
päivän hekuman iholtaan…

Ailin sukusaunaan, jossa itse U.K. Kekkonen on hikoillut pois maailman raadollisuuden.

“Mainion savusaunan jälkeen päätettiin yhteisesti että savusaunaa ei saa Maijalasta hävittää. Tämä talon naisille tiedoksi ja noudatettavaksi.”

Ote Ailin suvun perintökalleudesta (vieraskirjasta)

Elikkä siis, ihan oikeutetusti oltiin kerman seassa uiskentelemassa(kumppareissa).
Myös pöydässämme tuli istua ehtaan kermaan kuuluva vaikuttaja. Aili oli pikaisesti keikan jälkeen saanut koordinaatit ja vinkit kermaiseen yhteisöön. Tilasimme yhdet(ei opiskelijabudjetille, kysyttiin kyllä alennusta!) jonka jälkeen tieto vaikuttajan ohareista saapui puhelimeen. Kerma esittää vaikeasti tavoiteltavaa! Pahoittelu kuitenkin hoidettiin eleganttiin tapaan, joten emme ole loukkaantuneita. Sen sijaan valmistaudumme uuteen tarjottuun elämykseen jatsin parissa.(What to wear, what to wear!?!?!) Kerma ei osaa aavistaakkaan, että heidän joukossaan on vasikka, joka johdattaa meidät vielä(hitaasti mutta varmasti varmasti) ydinpiiriin!

Sittenkin ilta kaksistaan (eli parasta!)

Jatkoa jälleen luvassa, lähestymme kohdetta!

T: Jatsitar, tosi tarkoituksella kuohukermaa etsimässä.

PITÄKÄÄ HATUISTANNE KIINNI...

Olette nauraneet heidän jutuilleen(toivottavasti, koska miksi muuten pyörit enää täällä!?), 

olette seuranneet heidän kasvuaan(leveyssuunnassa nyt ainakin) 

ja olleet mukana seikkailusta seikkailuun. 

Mutta VIHDOIN voimme ylpeydellä esitellä; tässä he ovat, 

NAISET JATSITTAREN TAKANA:

Oli tausta vähän sotkunen, mutta onneks me ollaan niin hyviä kuvanmuokkauksessa et ei haittaa! ps. huomatkaa et tässä kuvassa ollaan niissä tavoitepainoissa johon sokerilakolla tähdätään! tosin taas on viinilasit kädessä...

200 Facebook-seuraajan rajapyykin ylittymisen kunniaksi Aili sai loistoidean: Mitä jos riisuisimme itsemme paljaaksi ja näyttäisimme kaiken?! Hieman Aili joutui ideaa Ellille myymään, Elli kun on tarkka yksityisyydestään, mutta eihän kuningasideaa nyt loputtomiin voi vastustaa, vai mitä? Ja ketä ei muka kiinnostaisi peittelemättömät Jatsittaret? Pitemmittä esittelyittä suoraan paljasteluun.

Tämä blogikirjoitus avaa enemmän tarinan kahden sankarittaren hahmoja.

Kerrataanpa ensiksi hieman historiaa. Jatsittaren misukathan ovat tutustuneet opiskeluiden tiimoilla asuessaan Oulussa. Eräissä legendaarisissa kotibileissä Jatsitar sai alkunsa ja niin kuin kaikissa hyvissä tarinoissa, alkoholilla ei ollut osaa eikä arpaa ideoinnissa. Yhteen vuoteen mahtui lukematon määrä huikeita seikkailuja, jotka hitsasivat kaksikon tiiviisti yhteen ja ystävyys on jatkunut siitä asti vahvana. Vaikka olemme molemmat ammattimuusikoita, on tässä duossa hyvä meininki, ystävyys ja yhteiset seikkailut tulleet aina etusijalla. Vaikka jossain asioissa olemme kuin yö ja päivä, tärkeät asiat yhdistävät; huumori, arvot ja seikkailun kaipuu. ♥

Nuoria ja viattomia! Tästä kuvasta näkyy meijän täysin erilaiset tyyimieltymykset, mikä on meistä vain hauskaa.

Ensimmäisenä esittelyvuorossa on...

Aili 

 Aili valmistui musiikkipedagogiksi vuonna 2016 ja jatko-opiskelee nyt liiketalouden saloja Laurean ammattikorkeakoulussa! Kesäisin rahat kerätään pukeutumalla surupukuun, elikkäs kanttorihommilla. Rikkaaseen kokemushistoriaan sisältyvät kymmenet ja kymmenet hautajaiset ja muutamat häät. Lapsuuden haaveammattina Aililla oli poliisi, mistä ei ole jäljellä enää muuta kuin halu käskyttää.

Aili fanittaa:

- joulua ja erityisesti joululauluja. (lempparina Frank Sinatra)

- Vanhoja Suomifilmejä (Tauno Palo!! ♥♥)

- Harry Pottereita (kirjoja, ei leffoja!)

- Piikkikärkisiä korkokenkiä (pyöreäkärkisiä ei löydy Ailin kaapista)

- 1920 -lukua ja kaikkea mitä siihen liittyy

- YLE:n brittiläiset murhamysteeriklassikot (Midsomerin murhat THE BEST)

Guilty Pleasures:

- Sikarit ja konjakki

- Tom Jones

Tätä et uskonut ulkonäön perusteella:

- Aili on kattavasti perilla päivän politiikasta ja talouselämästä.

- Ailin löydät päivittäin kirjaston lukusalista edessään päivän Hesari.

- Aili on duon järjestelmällinen puoli kaikissa käytännön asioissa.

Esikuvat: 

- Aira Samulin

- Paula Koivuniemi

- Lenita Airisto

- Bridget Jones

- Marilyn Monroe

 Aili on smalltalkin kuningatar, eikä ole tilannetta, mistä Aili ei puhumalla selviäisi (kts Happy Hour ja kuoharit). Ei leivo eikä kokkaa. Kokkauksesta pieni tarina duomme alkutaipaleelta. Aili oli luvannut hemmotella Elliä pitkän koulupäivän jälkeen itse valmistamallaan illallisella. Elli oli pantannut ruokailua koko päivän Ailin notkuvaa ruokapöytää(tässä vaiheessa Ailin olemattomat kokkaustaidot eivät olleet vielä tulleet ilmi). Illansuussa Elli saapui Ailille huutava nälkä vatsassaan. Päivän Menu oli: Lohkoperunat kermaviilikastikkeessa(Taidoista paremmin perillä olevaa lähipiiri epäili näidenkin olevan pakasteesta poimittuja), sekä kokin oma suosikki, tomaattia ja mozzarellaa. Keittiömestari oli panostanut enemmän juomapuoleen, pitihän sitä ruoan kanssa viiniä olla ja ihan mukavastihan se sinne Ellin tyhjään mahaan(ja päähän) humpsahti. Siitähän sitten seurasikin muuten jälleen yksi legendaarinen seikkailu Oulun kevätyössä.

Elli

Oi sokeri! ♥♥

Elli valmistui ammattimuusikoksi vuonna 2015 ja opiskelee nyt laulunopettajaksi Metropolia ammattikorkeakoulussa. Elli lauluaa Jatsittaren lisäksi Higher Ground Vocals-kuorossa ja Funk bändi The Funky Sound Foundationissa. Elli on ollut reilut kaksi vuotta naimisissa ja luonnollisesti Aili toimitti häissä kaason jaloa virkaa. Elli omistaa kymmeniä villasukkia, joissa suurimmassa osassa on reikiä. Lapsuuden haaveammattina Ellillä oli tulla joko leijonankesyttäjäksi tai oopperalaulajaksi.

Elli fanittaa:

-Veljeni Leijonamieli(kirja ei mikään muu!)

- Harry Potter (kirjat, ei leffat!)

- Hayao Miyazaki

- Wes Anderson

- Erilaisia hattuja ja lakkeja ♥♥

Guilty Pleasures: 

- Sex And the City

- Suolattu merilevä

- japanilaiset draamasarjat

- Bridget Jones

Tätä et uskonut ulkonäön perusteella:

- Piiloperfektionisti

- Laulanut taustoja Robinille ja Nikke Ankaralle (mm. Kesärenkaat, Paperilennokki, Perjantai 13.)

- Ei ole koskaan nähnyt vanhaa Tuntematon Sotilasta

Esikuvat:

- Ronja Ryövärintytär

- Terhi Kokkonen

- Nuuskamuikkunen

Silloin tällöin Ellin voi myös yllättää piirtämästä erittäin katu-uskottavia mimmejä ja miehiä. Elli myös kirjoittelee erittäin melankolisia runoja. Elli on Ailin moraalinvartija kaikissa ekologisissa asioissa. Elli osaa myös ulkoa huomattavan määrän 90 -luvun Disney -elokuvien kultaisia repliikkejä ja kohtauksia.

Yksi kaksikon legendaarisista seikkailuista. (oliko se sulhanen myös jossain!? Kuva: Aaro Keipi

Huh! Onpas nyt helpottunut ja raukea olo tässä paljaana. Saatte nyt hetken aikaa sulatella tätä kaikkea uutta informaatiota. Toivottavasti viihdytte seurassamme myös kaiken tämän jälkeen. Ihanaa viikonloppua! ♥♥

T: Villit ja vapaat

AFTERWORK

Morjenttes!

Se on nääs viikko ohi ja tultiin heti palkitseen ittemme. Kun kello perjantaina lyö neljä, on Jatsitar jo kiinni AfterWorkin oven kahvassa, tai no, mitä sitä kaunistelemaan ollaan siinä vaiheessa jo ohitettu ovi aikaa sitten, painuttu tiskille ja sen alle. Tänään kyllä alotettiin illanvietto Unicafén Gurmöö-aterialla. Sivulauseessa lisätään vielä, dietti on sujunut hyvin, sokerittomuus on pitänyt, mutta Ailin heikkous italialaisiin ei ole muuttunut; lautaselle(ja kiveksi mahan pohjalle) päätyi aina varma vanha heila, spagetti(Mamma mia!!!) Jos jatsisisko sinua kiinnostaa(ja kuulut kermaan), niin parla italiano ja keitä sitä spagettia.

Kivi alkoi jo painaa vatsassa, kun huomattiin että Coffee Housen kolmen euron skumppalasi(!!) oli myynnissä viimeisiä minuutteja. Emme ottaneet turhia riskejä, vaan lisäsimme vaihteen suoraan suuriin lukemiin ja pistimme juoksuksi. Kaikkemme antaneina paukkasimme Coffarin ovista valmiina puhumaan ympäri koko johtoportaan(kello on enintään minuutin yli, kiiiiltiiiit) vain huomataksemme, että puljun politiikka edullisen skumpan suhteen oli koko päiväinen. (Perus tädit, säätämisen määrä on vakio.)

No mutta kaikkihan oli siis hyvin, halvat skumpat nenän edessä ja lupaava perjantai-ilta vielä selvänä ja kirkkaana edessä! Tässä vaiheessa huomioksi: Tämä päivitys ei tule koskemaan muuta, kuin afterworkkiamme. 

Perjantain kunniaksi tädit kiersivän muutaman kaupan, Elli löysi sellaisia vaatteita, joista emme lupaa kuvamateriaalia ja viinihammasta alkoikin jo kolotella. Elli tiesi entuudestaan tunnelmallisen paikan, joka soveltuisi täydellisestii perjantaipullokierroksemme jatkoksi. Robert's Coffee Jugend miellytti myös Ailin tarkkaa esteettistä silmää ja päätyi vahvaksi ehdokkaaksi kantislistallemme. Yksi huono puoli paikassa kuitenkin on; tyhjää oli, kerma ei näytä täälä juoksevan(eikä juoksettuvan). Etsintä jatkuu siis edelleen. Näiden kuvien myötä toivotamme ihanaa viikonloppua ja jäämme siemailemaan lasillisiamme tänne pehmeään valoon. 

Cafe Jugendin hurmaa.

Aili afterworkin huipulla.

Jatsittaren syksyn toimintalista alkaa muotoutua!

See you later, Alligator! <3

Torstai on toivoa täynnä.

Terve!

Arvatkaa missä ollaan? -Kirjastossa. Arvatkaa kuinka vaikeaa on tehdä blogikirjotusta supattaen? -TODELLA vaikeaa. Fööst tigns fööst, sokerilakko on (melkein) pitänyt! Toisekseen, tässä kirjastossa on viinitarjoilu. Terveisin lasi valkkaria mahassa(niin, siinähän ei ookkaan muuten YHTÄÄN sokeria, ai niin joo). Mut meillähän ei oo ollut tapana kieltäytyä ilmasesta viinistä.

Ilmasen viinin bileet!

Homma lähti siis liikkeelle ihan viattomista päiväkahveista. Etsittiin uutta kantapaikkakahvilaa ja todennäkösesti löydettiinkin se, ainakin yks semmonen. Kyseessä oli Aleksanterinkadun Ihana kahvila, jossa rupesimme miettimään Helsingin must-see-kohteita. Lupailimme viime jaksossa kulttuurin kermaa, mutta jos ei kulttuurin kerma löydy edellä mainituista paikoista, niin mistä sitten?! Jos joku tietää kirnun numeroa niin voi antaa meillekkin, säästyypähän askelmittarilukemat, joskaan meille ei kyllä olisi pahitteeksi vähän jalkoja kuormittaa. Ihana kahvilassa oli hyvä miettiä syksyn to do -listaa, koska tarjoilujen hintahaarukka oli opiskelijaystävällinen ja alennukset neuvoteltavissa. ;)

Ihana Ihana kavila

Aili ja neilikat, ensi juhannukseksi tästä tyynyn alle?

Spontaaniin tapaamme päätimme lähteä heti tuumasta toimeen. Rikhardinkadun kirjasto on lähellä lukutoukkien sydämiä, joten päätimme siirtyä sinne, emmekä vähiten siitä syystä, että se oli "täs aik likel." Saavuimme kirjastoon sivistyneesti ja hiljaisesti, eli tyypilliseen tapaamme. Aulassa taidenäyttelyään avaava mestari kuitenkin jostain syystä kuuli sisääntulomme ja houkutteli meidät avajaisiinsa("vielä olis vähän viiniä(ei kiiviä) jäljellä"). Emme kieltäytyneet. Teokset puhuttelivat ensi silmäyksellä. Taiteilija Ville Rätyn ilmaisu pohjaa urbaaniin katutaiteeseen ja ammentaa graffitin maailmasta luoden kuitenkin omanlaisen lähestymistapansa. Erityisesti teosten kirkkaat ja räikeät värimaailmat puhuttelivat meitä, vanhoja taidekriitikoita(huom harjoitutamme kermassa uiskentelutaitoa ja maalaustaiteen tulkintaa).

Ville ja upeat värit!

Siinä me sitten seisoskelimme, 1800 -luvulta peräisin olevassa kirjastossa viinilasit käsissä ja urheilutrikoot(Elli) jalassa(Just Do It). 

Jos haluatte käydä tutustumassa Villen taiteeseen, Rikhardinkadun näyttely on avoinna syyskuun loppuun. Suosittelemme! Muutenkin kirjastoa oli mukava kierrellä viinikupit käsissä. Saattaa tietysti olla, että viinitarjoilua ei joka päivä ole saatavilla, mutta ottakaa omat pullot mukaan. 

Kirjaston ikkunalaudalta.

Rikhardinkadun kirjasto on Pohjoismaiden ensimmäinen yleiseksi kirjastoksi suunniteltu rakennus. Dieettiläisille tiedoksi, että vierailulla on mahdollista saada aikaiseksi hyvä porrastreeni. Tädit päättivät tulla korkkaamaan lukusalin toisella kertaa kahvitermarin kanssa(oma pullo mukaan, niinkun sanottu!) Juttusarjamme jatkuu seuraavasta kohteesta, vinkkejä voitte jättä kommenttikenttään! Mitä Helsingissä pitää kokea ja MISSÄ SE KERMA OIKEIN LIIKKUU?

Ystävällisin terveisin sokerittomat, ei edelleenkään sokeroimattomat(talvi saa todellakin tulla).

Aaaaaand finally, WE'RE BACK!!

Nyt se kauan hehkutettu(siis muissa sosiaalisissa medioissa) paluu on tapahtunut! VIHDOIN Ailin muuttokuorma(patja ja vaatepussi) kääntyi kohti pääkaupunkiseutua ja elämä saattoi alkaa. Eipä siinä sitten kauaa aikailtukaan, jo seuraavana päivänä Jatsittaret suuntasivat kahville keskustaan, haistelemaan Ailin uusia asuinhuudeja(Elli olikin jo malttamattomana odotellut)!

Ensimmäiseksi halusimme juhlistaa yhteenpaluutamme illallisen merkeissä. Valitsimme Helsingin ydinkeskustassa sijaitsevan trendikkään-hohdokkaan raflan. Paikka olikin ääriään myöten täynnä, mutta kyllä Jatsittarelle aina pöytä järjestyy. ;) Oman pöydän rauhassa olikin hyvä vaihtaa tuoreimmat kuulumiset. Tulemme takuulla uudestaan! (Unicafe, illallinen 2,60€)

Fine dining <3

Kattavan illallisen jälkeen suoraan lempiharrastuksemme pariin, eli kahvilaan! Täällä on hyvä istua ja kirjoitella teille.

Kirjuri.

Ja mainittakoon myös, että tällä kertaa sokerileivokset jäivät vitriiniin! Kaksi diettiläistä valitsi elämässään kerrankin oikein ja tarjottimelle päätyi kaksi raakakakkua (ei ollut muuten YHTÄÄN lisättyä sokeria, kyllä tädit tarkisti!). Niin tämä dieetti tosiaan ei ole uutta meille, mutta haaveilemme uusista promokuvista ja vähän tätä elopainoa pitäisi tiputtaa, että mahdumme yhteen kameran ruutuun.:D Tällä hetkellä tilanne nimittäin on se, että tädit eivät mahdu kulkemaan rinnakkain ilman, että lantiot hakkaavat.

Ja miten tästä eteenpäin? Meillä on jo paljon suunnitelmia tulevalle vuodelle. Jatsitar soluttautuu Helsingin kulttuurin kermaan(me ei olla maitotyttöjä, vaikka pöndeltä tullaanki!), ja te pääsette seuraaman (epätoivoista) yritystä parhailta paikoilta! Paljon raportteja laitetaan myös instragamiin, joten nyt on hyvä syy liittyä sinne, jos et siellä vielä ole. Meidät löydät nimellä DuoJatsitar ja meno luultavammin kiihtyy, mitä lähemmäs pikkujouluja päästään. 

Syksy saa tulla, me ollaan valmiita!

Kuulemiin ja terkkuja T: sokerittomat(ei sokeroimattomat)