Kermapäivitys:

Jatsisiskoilla oli perjantai-illalle suuria ja kauan hiottuja suunnitelmia. Musiikkitalon HKOn  uudella "Kohtaamisia" -klubilla debytoivat UMO-ensemble solistinaan Annimaria Rinne. Toisin sanoen lupaava ilta edessä! Tarkoitus oli lähteä nauttimaan Jazzista rankan viikon jälkeen täydessä tällingissä. Olimme haaveilleet tietyistä mekoista ja pallokuosiehdotuskin oli heitetty ilmoille. Suomen syksy päätti kuitenkin toisin ja tervehti aamusta lähtien rankkasateella. Illalla olisikin ollut mahdollista lähteä liikkeelle pikkukengissä, mutta toinen sankarittaremme oli aloittanut päivänsä jo aamuvarhaisella, kumisaappaat jalassa. Perus Jatsitar, tarkoitus mennä korkkareissa ja sitten jalkaan päätyvätkin kumpparit! Aili joutui(pääsi) pynttäytymään molempien edestä.

Murheenkryynit.

Keikka alkoi, mutta yleisössä istui vain puolet duon jäsenistä, sillä Ellin treffit anopin kanssa venyivät viinipullollisen ääressä yli settilistan. Keikan loputtua Jatsittaret tapasivat aulassa ja päätyivät sattumalta erittäin kermaiseen paikkaan jossa siideri maksaa 11,50 € ja tunnelma on täynnä pikkutakkeja ja ilmanalaa rikastuttaa lupaus suurista seteleistä. Mehän siis sovimme sekaan kuin nenä päähän, Elli kumppareissaan ja Aili timanttipaidassaan(kts kuva)!

Lasin koko hämää, älkää siis huolehtiko. Kyseessä on täysin tavallinen tuoppi.

Paikan virallinen nimihän on siis St. Urho, elikkäs jos muistatte Jatsittaren tietyn kesäseikkailun, niin tiedätte, että meillä on jo suhteet omistajaan.

Paikan omistaja.

jahas, korvanappiini juuri saaman tiedon mukaan kyseistä seikkailua ei olekkaan raportoitu teille, joten tässä se tiivistetysti.

Hehkuvan kuuma kesäpäivä täynnä lupausta tulevasta.
Kaksi kesäneitoa parhaimmillaan, ykköset yllä ja kukat hiuksissa.
Intensiivisen keikan jälkeen nämä kaksi neitosta päätyivät huuhtomaan
päivän hekuman iholtaan…

Ailin sukusaunaan, jossa itse U.K. Kekkonen on hikoillut pois maailman raadollisuuden.

“Mainion savusaunan jälkeen päätettiin yhteisesti että savusaunaa ei saa Maijalasta hävittää. Tämä talon naisille tiedoksi ja noudatettavaksi.”

Ote Ailin suvun perintökalleudesta (vieraskirjasta)

Elikkä siis, ihan oikeutetusti oltiin kerman seassa uiskentelemassa(kumppareissa).
Myös pöydässämme tuli istua ehtaan kermaan kuuluva vaikuttaja. Aili oli pikaisesti keikan jälkeen saanut koordinaatit ja vinkit kermaiseen yhteisöön. Tilasimme yhdet(ei opiskelijabudjetille, kysyttiin kyllä alennusta!) jonka jälkeen tieto vaikuttajan ohareista saapui puhelimeen. Kerma esittää vaikeasti tavoiteltavaa! Pahoittelu kuitenkin hoidettiin eleganttiin tapaan, joten emme ole loukkaantuneita. Sen sijaan valmistaudumme uuteen tarjottuun elämykseen jatsin parissa.(What to wear, what to wear!?!?!) Kerma ei osaa aavistaakkaan, että heidän joukossaan on vasikka, joka johdattaa meidät vielä(hitaasti mutta varmasti varmasti) ydinpiiriin!

Sittenkin ilta kaksistaan (eli parasta!)

Jatkoa jälleen luvassa, lähestymme kohdetta!

T: Jatsitar, tosi tarkoituksella kuohukermaa etsimässä.

PITÄKÄÄ HATUISTANNE KIINNI...

Olette nauraneet heidän jutuilleen(toivottavasti, koska miksi muuten pyörit enää täällä!?), 

olette seuranneet heidän kasvuaan(leveyssuunnassa nyt ainakin) 

ja olleet mukana seikkailusta seikkailuun. 

Mutta VIHDOIN voimme ylpeydellä esitellä; tässä he ovat, 

NAISET JATSITTAREN TAKANA:

Oli tausta vähän sotkunen, mutta onneks me ollaan niin hyviä kuvanmuokkauksessa et ei haittaa! ps. huomatkaa et tässä kuvassa ollaan niissä tavoitepainoissa johon sokerilakolla tähdätään! tosin taas on viinilasit kädessä...

200 Facebook-seuraajan rajapyykin ylittymisen kunniaksi Aili sai loistoidean: Mitä jos riisuisimme itsemme paljaaksi ja näyttäisimme kaiken?! Hieman Aili joutui ideaa Ellille myymään, Elli kun on tarkka yksityisyydestään, mutta eihän kuningasideaa nyt loputtomiin voi vastustaa, vai mitä? Ja ketä ei muka kiinnostaisi peittelemättömät Jatsittaret? Pitemmittä esittelyittä suoraan paljasteluun.

Tämä blogikirjoitus avaa enemmän tarinan kahden sankarittaren hahmoja.

Kerrataanpa ensiksi hieman historiaa. Jatsittaren misukathan ovat tutustuneet opiskeluiden tiimoilla asuessaan Oulussa. Eräissä legendaarisissa kotibileissä Jatsitar sai alkunsa ja niin kuin kaikissa hyvissä tarinoissa, alkoholilla ei ollut osaa eikä arpaa ideoinnissa. Yhteen vuoteen mahtui lukematon määrä huikeita seikkailuja, jotka hitsasivat kaksikon tiiviisti yhteen ja ystävyys on jatkunut siitä asti vahvana. Vaikka olemme molemmat ammattimuusikoita, on tässä duossa hyvä meininki, ystävyys ja yhteiset seikkailut tulleet aina etusijalla. Vaikka jossain asioissa olemme kuin yö ja päivä, tärkeät asiat yhdistävät; huumori, arvot ja seikkailun kaipuu. ♥

Nuoria ja viattomia! Tästä kuvasta näkyy meijän täysin erilaiset tyyimieltymykset, mikä on meistä vain hauskaa.

Ensimmäisenä esittelyvuorossa on...

Aili 

 Aili valmistui musiikkipedagogiksi vuonna 2016 ja jatko-opiskelee nyt liiketalouden saloja Laurean ammattikorkeakoulussa! Kesäisin rahat kerätään pukeutumalla surupukuun, elikkäs kanttorihommilla. Rikkaaseen kokemushistoriaan sisältyvät kymmenet ja kymmenet hautajaiset ja muutamat häät. Lapsuuden haaveammattina Aililla oli poliisi, mistä ei ole jäljellä enää muuta kuin halu käskyttää.

Aili fanittaa:

- joulua ja erityisesti joululauluja. (lempparina Frank Sinatra)

- Vanhoja Suomifilmejä (Tauno Palo!! ♥♥)

- Harry Pottereita (kirjoja, ei leffoja!)

- Piikkikärkisiä korkokenkiä (pyöreäkärkisiä ei löydy Ailin kaapista)

- 1920 -lukua ja kaikkea mitä siihen liittyy

- YLE:n brittiläiset murhamysteeriklassikot (Midsomerin murhat THE BEST)

Guilty Pleasures:

- Sikarit ja konjakki

- Tom Jones

Tätä et uskonut ulkonäön perusteella:

- Aili on kattavasti perilla päivän politiikasta ja talouselämästä.

- Ailin löydät päivittäin kirjaston lukusalista edessään päivän Hesari.

- Aili on duon järjestelmällinen puoli kaikissa käytännön asioissa.

Esikuvat: 

- Aira Samulin

- Paula Koivuniemi

- Lenita Airisto

- Bridget Jones

- Marilyn Monroe

 Aili on smalltalkin kuningatar, eikä ole tilannetta, mistä Aili ei puhumalla selviäisi (kts Happy Hour ja kuoharit). Ei leivo eikä kokkaa. Kokkauksesta pieni tarina duomme alkutaipaleelta. Aili oli luvannut hemmotella Elliä pitkän koulupäivän jälkeen itse valmistamallaan illallisella. Elli oli pantannut ruokailua koko päivän Ailin notkuvaa ruokapöytää(tässä vaiheessa Ailin olemattomat kokkaustaidot eivät olleet vielä tulleet ilmi). Illansuussa Elli saapui Ailille huutava nälkä vatsassaan. Päivän Menu oli: Lohkoperunat kermaviilikastikkeessa(Taidoista paremmin perillä olevaa lähipiiri epäili näidenkin olevan pakasteesta poimittuja), sekä kokin oma suosikki, tomaattia ja mozzarellaa. Keittiömestari oli panostanut enemmän juomapuoleen, pitihän sitä ruoan kanssa viiniä olla ja ihan mukavastihan se sinne Ellin tyhjään mahaan(ja päähän) humpsahti. Siitähän sitten seurasikin muuten jälleen yksi legendaarinen seikkailu Oulun kevätyössä.

Elli

Oi sokeri! ♥♥

Elli valmistui ammattimuusikoksi vuonna 2015 ja opiskelee nyt laulunopettajaksi Metropolia ammattikorkeakoulussa. Elli lauluaa Jatsittaren lisäksi Higher Ground Vocals-kuorossa ja Funk bändi The Funky Sound Foundationissa. Elli on ollut reilut kaksi vuotta naimisissa ja luonnollisesti Aili toimitti häissä kaason jaloa virkaa. Elli omistaa kymmeniä villasukkia, joissa suurimmassa osassa on reikiä. Lapsuuden haaveammattina Ellillä oli tulla joko leijonankesyttäjäksi tai oopperalaulajaksi.

Elli fanittaa:

-Veljeni Leijonamieli(kirja ei mikään muu!)

- Harry Potter (kirjat, ei leffat!)

- Hayao Miyazaki

- Wes Anderson

- Erilaisia hattuja ja lakkeja ♥♥

Guilty Pleasures: 

- Sex And the City

- Suolattu merilevä

- japanilaiset draamasarjat

- Bridget Jones

Tätä et uskonut ulkonäön perusteella:

- Piiloperfektionisti

- Laulanut taustoja Robinille ja Nikke Ankaralle (mm. Kesärenkaat, Paperilennokki, Perjantai 13.)

- Ei ole koskaan nähnyt vanhaa Tuntematon Sotilasta

Esikuvat:

- Ronja Ryövärintytär

- Terhi Kokkonen

- Nuuskamuikkunen

Silloin tällöin Ellin voi myös yllättää piirtämästä erittäin katu-uskottavia mimmejä ja miehiä. Elli myös kirjoittelee erittäin melankolisia runoja. Elli on Ailin moraalinvartija kaikissa ekologisissa asioissa. Elli osaa myös ulkoa huomattavan määrän 90 -luvun Disney -elokuvien kultaisia repliikkejä ja kohtauksia.

Yksi kaksikon legendaarisista seikkailuista. (oliko se sulhanen myös jossain!? Kuva: Aaro Keipi

Huh! Onpas nyt helpottunut ja raukea olo tässä paljaana. Saatte nyt hetken aikaa sulatella tätä kaikkea uutta informaatiota. Toivottavasti viihdytte seurassamme myös kaiken tämän jälkeen. Ihanaa viikonloppua! ♥♥

T: Villit ja vapaat

AFTERWORK

Morjenttes!

Se on nääs viikko ohi ja tultiin heti palkitseen ittemme. Kun kello perjantaina lyö neljä, on Jatsitar jo kiinni AfterWorkin oven kahvassa, tai no, mitä sitä kaunistelemaan ollaan siinä vaiheessa jo ohitettu ovi aikaa sitten, painuttu tiskille ja sen alle. Tänään kyllä alotettiin illanvietto Unicafén Gurmöö-aterialla. Sivulauseessa lisätään vielä, dietti on sujunut hyvin, sokerittomuus on pitänyt, mutta Ailin heikkous italialaisiin ei ole muuttunut; lautaselle(ja kiveksi mahan pohjalle) päätyi aina varma vanha heila, spagetti(Mamma mia!!!) Jos jatsisisko sinua kiinnostaa(ja kuulut kermaan), niin parla italiano ja keitä sitä spagettia.

Kivi alkoi jo painaa vatsassa, kun huomattiin että Coffee Housen kolmen euron skumppalasi(!!) oli myynnissä viimeisiä minuutteja. Emme ottaneet turhia riskejä, vaan lisäsimme vaihteen suoraan suuriin lukemiin ja pistimme juoksuksi. Kaikkemme antaneina paukkasimme Coffarin ovista valmiina puhumaan ympäri koko johtoportaan(kello on enintään minuutin yli, kiiiiltiiiit) vain huomataksemme, että puljun politiikka edullisen skumpan suhteen oli koko päiväinen. (Perus tädit, säätämisen määrä on vakio.)

No mutta kaikkihan oli siis hyvin, halvat skumpat nenän edessä ja lupaava perjantai-ilta vielä selvänä ja kirkkaana edessä! Tässä vaiheessa huomioksi: Tämä päivitys ei tule koskemaan muuta, kuin afterworkkiamme. 

Perjantain kunniaksi tädit kiersivän muutaman kaupan, Elli löysi sellaisia vaatteita, joista emme lupaa kuvamateriaalia ja viinihammasta alkoikin jo kolotella. Elli tiesi entuudestaan tunnelmallisen paikan, joka soveltuisi täydellisestii perjantaipullokierroksemme jatkoksi. Robert's Coffee Jugend miellytti myös Ailin tarkkaa esteettistä silmää ja päätyi vahvaksi ehdokkaaksi kantislistallemme. Yksi huono puoli paikassa kuitenkin on; tyhjää oli, kerma ei näytä täälä juoksevan(eikä juoksettuvan). Etsintä jatkuu siis edelleen. Näiden kuvien myötä toivotamme ihanaa viikonloppua ja jäämme siemailemaan lasillisiamme tänne pehmeään valoon. 

Cafe Jugendin hurmaa.

Aili afterworkin huipulla.

Jatsittaren syksyn toimintalista alkaa muotoutua!

See you later, Alligator! <3

Torstai on toivoa täynnä.

Terve!

Arvatkaa missä ollaan? -Kirjastossa. Arvatkaa kuinka vaikeaa on tehdä blogikirjotusta supattaen? -TODELLA vaikeaa. Fööst tigns fööst, sokerilakko on (melkein) pitänyt! Toisekseen, tässä kirjastossa on viinitarjoilu. Terveisin lasi valkkaria mahassa(niin, siinähän ei ookkaan muuten YHTÄÄN sokeria, ai niin joo). Mut meillähän ei oo ollut tapana kieltäytyä ilmasesta viinistä.

Ilmasen viinin bileet!

Homma lähti siis liikkeelle ihan viattomista päiväkahveista. Etsittiin uutta kantapaikkakahvilaa ja todennäkösesti löydettiinkin se, ainakin yks semmonen. Kyseessä oli Aleksanterinkadun Ihana kahvila, jossa rupesimme miettimään Helsingin must-see-kohteita. Lupailimme viime jaksossa kulttuurin kermaa, mutta jos ei kulttuurin kerma löydy edellä mainituista paikoista, niin mistä sitten?! Jos joku tietää kirnun numeroa niin voi antaa meillekkin, säästyypähän askelmittarilukemat, joskaan meille ei kyllä olisi pahitteeksi vähän jalkoja kuormittaa. Ihana kahvilassa oli hyvä miettiä syksyn to do -listaa, koska tarjoilujen hintahaarukka oli opiskelijaystävällinen ja alennukset neuvoteltavissa. ;)

Ihana Ihana kavila

Aili ja neilikat, ensi juhannukseksi tästä tyynyn alle?

Spontaaniin tapaamme päätimme lähteä heti tuumasta toimeen. Rikhardinkadun kirjasto on lähellä lukutoukkien sydämiä, joten päätimme siirtyä sinne, emmekä vähiten siitä syystä, että se oli "täs aik likel." Saavuimme kirjastoon sivistyneesti ja hiljaisesti, eli tyypilliseen tapaamme. Aulassa taidenäyttelyään avaava mestari kuitenkin jostain syystä kuuli sisääntulomme ja houkutteli meidät avajaisiinsa("vielä olis vähän viiniä(ei kiiviä) jäljellä"). Emme kieltäytyneet. Teokset puhuttelivat ensi silmäyksellä. Taiteilija Ville Rätyn ilmaisu pohjaa urbaaniin katutaiteeseen ja ammentaa graffitin maailmasta luoden kuitenkin omanlaisen lähestymistapansa. Erityisesti teosten kirkkaat ja räikeät värimaailmat puhuttelivat meitä, vanhoja taidekriitikoita(huom harjoitutamme kermassa uiskentelutaitoa ja maalaustaiteen tulkintaa).

Ville ja upeat värit!

Siinä me sitten seisoskelimme, 1800 -luvulta peräisin olevassa kirjastossa viinilasit käsissä ja urheilutrikoot(Elli) jalassa(Just Do It). 

Jos haluatte käydä tutustumassa Villen taiteeseen, Rikhardinkadun näyttely on avoinna syyskuun loppuun. Suosittelemme! Muutenkin kirjastoa oli mukava kierrellä viinikupit käsissä. Saattaa tietysti olla, että viinitarjoilua ei joka päivä ole saatavilla, mutta ottakaa omat pullot mukaan. 

Kirjaston ikkunalaudalta.

Rikhardinkadun kirjasto on Pohjoismaiden ensimmäinen yleiseksi kirjastoksi suunniteltu rakennus. Dieettiläisille tiedoksi, että vierailulla on mahdollista saada aikaiseksi hyvä porrastreeni. Tädit päättivät tulla korkkaamaan lukusalin toisella kertaa kahvitermarin kanssa(oma pullo mukaan, niinkun sanottu!) Juttusarjamme jatkuu seuraavasta kohteesta, vinkkejä voitte jättä kommenttikenttään! Mitä Helsingissä pitää kokea ja MISSÄ SE KERMA OIKEIN LIIKKUU?

Ystävällisin terveisin sokerittomat, ei edelleenkään sokeroimattomat(talvi saa todellakin tulla).

Aaaaaand finally, WE'RE BACK!!

Nyt se kauan hehkutettu(siis muissa sosiaalisissa medioissa) paluu on tapahtunut! VIHDOIN Ailin muuttokuorma(patja ja vaatepussi) kääntyi kohti pääkaupunkiseutua ja elämä saattoi alkaa. Eipä siinä sitten kauaa aikailtukaan, jo seuraavana päivänä Jatsittaret suuntasivat kahville keskustaan, haistelemaan Ailin uusia asuinhuudeja(Elli olikin jo malttamattomana odotellut)!

Ensimmäiseksi halusimme juhlistaa yhteenpaluutamme illallisen merkeissä. Valitsimme Helsingin ydinkeskustassa sijaitsevan trendikkään-hohdokkaan raflan. Paikka olikin ääriään myöten täynnä, mutta kyllä Jatsittarelle aina pöytä järjestyy. ;) Oman pöydän rauhassa olikin hyvä vaihtaa tuoreimmat kuulumiset. Tulemme takuulla uudestaan! (Unicafe, illallinen 2,60€)

Fine dining <3

Kattavan illallisen jälkeen suoraan lempiharrastuksemme pariin, eli kahvilaan! Täällä on hyvä istua ja kirjoitella teille.

Kirjuri.

Ja mainittakoon myös, että tällä kertaa sokerileivokset jäivät vitriiniin! Kaksi diettiläistä valitsi elämässään kerrankin oikein ja tarjottimelle päätyi kaksi raakakakkua (ei ollut muuten YHTÄÄN lisättyä sokeria, kyllä tädit tarkisti!). Niin tämä dieetti tosiaan ei ole uutta meille, mutta haaveilemme uusista promokuvista ja vähän tätä elopainoa pitäisi tiputtaa, että mahdumme yhteen kameran ruutuun.:D Tällä hetkellä tilanne nimittäin on se, että tädit eivät mahdu kulkemaan rinnakkain ilman, että lantiot hakkaavat.

Ja miten tästä eteenpäin? Meillä on jo paljon suunnitelmia tulevalle vuodelle. Jatsitar soluttautuu Helsingin kulttuurin kermaan(me ei olla maitotyttöjä, vaikka pöndeltä tullaanki!), ja te pääsette seuraaman (epätoivoista) yritystä parhailta paikoilta! Paljon raportteja laitetaan myös instragamiin, joten nyt on hyvä syy liittyä sinne, jos et siellä vielä ole. Meidät löydät nimellä DuoJatsitar ja meno luultavammin kiihtyy, mitä lähemmäs pikkujouluja päästään. 

Syksy saa tulla, me ollaan valmiita!

Kuulemiin ja terkkuja T: sokerittomat(ei sokeroimattomat)

Jo perinteeksi muodostunut uuden vuoden päivitys!

Kyllä, perinnehän se on jos toistamiseen pyöritään samalla porukalla(eli kahdestaan) samoissa ympyröissä(no ei kyl pyöritty samois ympyröis).

Hyvää uutta vuotta! Kuten huomata saattaa, puolen vuoden putki jatkuu! Mutta olemme olleet taas kerran(luonnollisesti) kiireisiä naisia ja välimatka tietysti edelleen hiertää suhdettamme. Sen takia olikin erittäin mukavaa viettää uusi vuosi jälleen yhdessä(luonnollisesti), tällä kertaa Suomen Chicagossa, Tampereella! Tämä oli siis kauan odotettu Ailin vastavierailu Ellin lapsuuden residenssiin(jos termi vastavierailu herättää luonnollisesti hämmennystä, virkistävää muistinystyröitänne täällä!)

Ailin matka uuden vuoden viettoon alkoi erittäin lupaavasti, kuten kohtalolla meidän kanssamme tietysti luonollisesti tapana on. Monen vuoden kokemuksen syvän rintaäänen johdosta Aili kuskeineen varasi kotoa junalle siirtymiseen ruhtinaalliset 15 minuuttia(luonnollisesti). Kamat oli kasassa ja takit päällä, kunnes sankarit huomasit auton avainten olevan teillä tietymättömillä ja kyseisen kulkupelin ovien olevan tiukasti lukittuna. Luonnollisesti Ailin pinna pääsi hennosti tiukentumaan avainten etsinnän jatkuessa tuloksettomana. Taksin sijaan pihaan karautti naapurin(aina luotettava!) pakettiautomies, joka tämän tarinan sankarina saikin Ailin junaan ajoissa, oikaisten muutamat mutkat(huoltoasemien pihat). Junassakaan sankarittaremme ei saanut rauhassa löysätä hermojaan(luonnollisesti), kun takana istuva vanhempi juhlatunnelmien alanmies huomasi nuoren simpsakan tyttösen seuranpuutteen ja päätti(luonnollisesti) tuoda helpotusta yksinäisen neidon seurankaipuuseen(not). Suunnittelematon kolmen vaihdon junamatka pelasti onneksi Ailin pakkoavioliitolta Pekan kanssa ja uusi vuosi saatin käynnistymään melkein aikataulussa.

yhdessä junailu on parasta junailua!

Uusi vuosi meni mukavasti sohvan nurkassa kalsareissa möllötellen, kun seurasimme tarkasti vuodenvaihtumislähetystä Tampere-talosta(luonnollisesti, Tampereella kun oltiin). Sama jatkui seuraavana päivänä, palvelu pelasi Ellin vanhempien hellässä huomassa ja olo oli kuin hotellissa kerrassaan. Oli ihana ottaa rennosti yhdessä ilman pakollisia menoja(enoja). Seuraavana päivänä kuitenkin saimme raahattua itsemme Tampereen sykkeeseen. Nyt istumme junassa matkalla omiin koteihimme, Aili Ouluun(edelleen) ja Elli Kokkolaan(edelleen).

Tiedämme että päivityksiämme tulee edelleen puolen vuoden välein, mikä luonnollisesti harmittaa meitäkin, mutta olemme pakotettuja tähän hiljaisuuteen välimatkamme johdosta. Juttu ei yksin lähde tarpeeksi villisti käsistä. Mutta kuulkaa kyllä me jatkamme, pikku hiljaa, aina kun tiemme yhteen johtavat ja tilaisuuksia luonnollisesti siunaantuu! Keväällä on mahdollisesti tulossa eräs viikko täynnä lupaavalta kuullostavia seikkailuja! Sillä aikaa voitte käydä tutustumassa neitostemme muihin projekteihin, joita matkan varrella on kertynyt. Tässä Ailin mahtava Groovesisters-yhtye, ja täällä Ellin funk-projekti, The Funky Sound Foundation:in materiaalia!

Hyvää uuden vuoden jatkoa kaikille, palataan viimeistään puolen vuoden päästä!!
- Elli ja Aili, Aili ja Elli

P.s. Kuinka monta luonnollisesti-termin käyttöä luonnollisesti bongasit? (Sika huono juttu, luonnollisesti)

Sinistä ja punaista tätiä

Muistatteko meitä vielä, pikku hunsvotteja...? Eihän siinä menny ku puoil vuotta että saatiin taas aikaiseksi päivittää tämäkin sivu ja avata salaiset sana-arkkumme ja tyhjentää runosuonemme ylijäämä jälleen kerran päivityksen muodossa.(huh kun pitkä lause.)

Mutta siis sillonhan sitä pitää puhua kun on asiaa. Turha löpinähän ei kuulu meidän tapoihin, tietenkään. Sen takia tässä ei olla sen suurempaa meteliä pidetty, ei ole nimittäin duon saralla paljon tapahtunut. Syytämme välimatkaa; paha on suunnitella yhteistä tulevaisuutta kun kaukosuhteemme on edelleen voimissaan, eikä lopusta ole tietoa.

Tästä siis fiksuimmat voivatkin päätellä että jotain on vihdoin tapahtunut kun uutta tekstiä pukkaa. Tänään käytimmme työnimiä täti Sininen ja täti Punainen.

Päivitysinnosta saamme kiittää täti Sinisen ystävätärtä ja hänen prinssiään, jotka kutsuivat meidät palvelukseensa. Prinsessa sai prinssinsä ja me saimme kunnian toimia juhlan soundtrackina.

Uutta settilistassamme oli Disney-osasto, morsiammen toiveesta. Tarkkasilmäisimmät voivat havaita puvustuksessamme vaikutteita eräästä elokuvasta joka myös Prinsessa Ruususena tunnetaan. Jätimme kuitenkin tötteröhatut suosiolla kotiin mutta ei se mitään, viihdytimme itseämme sitten paluumatkalla lisäilemällä hatut jälkikäteen. Pettämättömästä tyylitajustamme johtuen tulemme luultavasti olemaan kuvanmuokkauksen huipulla vielä joku päivä.

Päivä sujui oikein mukavasti! Ruoka maittoi(kuten tavallista), meillä oli kivaa ja soitto sujui. Saimme paljon kiitosta(mikä oli erittäin mukavaa!) ja positiivinen yllätys oli että kehitystä on jälleen tapahtunut. Keikka puolen vuoden välein pitää mukavasti tatsia yllä eikä sitä kannata useammin yhdessä soittaakkaan ettei ylikuntoon päästä jolloin kehitys jäisi huomaamatta. Palataan siis asiaan vuoden 2015 tienoilla!

-- vitsi vitsi, kyllä me oikeesti koitetaan taas kirjoitella.:)

Ollaan myös mietitty tulevaisuutta, mm. uusien profiilikuvien ottoa. Kamera kun rakastaa meitä selvästi.

Päivästä jäi erittäin hyvä mieli, tästä on hyvä jälleen jatkaa kohti syksyä ja koulua. Jatsitar jakaantuu taas kahtia, Oulun yksikköön ja Kokkolan yksikköön. Haikeaahan tämä on, mutta välttämätöntä.

Ihanaa syksyn alkua kaikille, pitäkää itsenne ja toisenne lämpiminä! (terveisin kokemuksen syvä rintaääni, eli me, nimim. ensimmäiset syysflunssat takana, päällä ja edessä.)

Tässä jatsitar ihanan morsiammen kanssa, joka saattoi neitoset jälleen yhteen!

 Puss och kram!!! <3
 -Jatsitar