Toivotus!

Ihanaa joulua kaikille! Kiitos kun olette jaksaneet olla mukana Jatsittaren seikkailuissa tänä vuonna.  Nyt vetäydytään kaikki nauttimaan joulurauhasta ja mikä parasta, jouluruoasta! Palaamme blogin pariin uuden vuoden tietämissä, kun jatsittaren Tallinnanseikkailu käynnistyy!

Hyvää joulua ja seikkailuntäyteistä uutta vuotta 2014!!

<3 Jatsitar

Keikkandeerusta!

Tänä viikonloppuna Jatsitar kokosi rivistönsä soittaakseen mielenvikast' jatsindeerusta. No, okei, ei me ehkä ihan niin syvissä vesissä liikuttu, kyse oli kuitenkin taustajatsista... No, jatsi kuin jatsi!
Perjantaina Ellin saavuttua syksyiseen Ouluun suuntasimme illaksi koululle treenaamaan. Yllätykseksemme huomasimme että meiltähän löytyy jo monta setillistä musiikkia. Tilanne oli siis hallinnassa seuraavan päivän keikkaa varten erinomaisesti, joten suuntasimme pyörien eturenkaat kohti Oulun keskustaa ja annoimme vatsojemme näyttää tietä.(Taas vaihteeksi) Päädyimme jälleennäkemisemme kunniaksi nautiskelemaan tasokkaan perjantai-illallisen(ja tällä kertaa kyseessähän ei ollut mikään mäkkäri). Vielä illalla paistelimme vuoden ensimmäiset joulutortut ja näin viikonloppu oli avattu!

PUM. Backstage. Mutta ei sentään hirvenpäätä seinässä...:D

Kuva kertoo kaiken oleellisen. Jatsitarhan ei ole vielä saavuttanut urallansa hartwall-areenan tasoisia järjestelyjä, vaan vastassa on usein mitä mielenkiintoisimpia keikkapaikkoja.  No, harvalla taustajazz-yhtyeellä edes on omaa backstagea keittiön lisäksi, joten olimme erittäin tyytyväisiä.

Backstagen palveluihin kuuluivat myös vuosikerta Aku Ankat.

Emmekä ole kertoneet vielä palkkiostamme! Illan teemanahan oli ystävänpalvelus Ailin entiselle  kämppikselle ja.. historiallinen tapahtuma Jatsittaren keikkahistoriassa. Nimittäin nyt olemme tehneet sen, minkä jokainen muusikko joutuu/pääsee uransa aikana edes kerran tekemään.

Salmaripullo, illan palkka.

Ja kuuluihan meille myös kolmen ruokalajin illallinen ja määrittelemättömät ruokaviinit, jotka tosin tarjottiin vesilaseista.

Ollakko vai eikö olla, vesilasi?

Backstagen pääsimme jakamaan loppuillasta myös teekkaritorvien kanssa. Ja siitähän se ilo vasta syntyikin. Elli sai kokeilla alttofonia ja lunasti heti paikan itselleen teekkaritorvien riveissä, näyteltyään laajaa osaamistaan(Ellin repertuaariin kuuluu C-duuriasteikko). Meidät meinattiin myös pestata solisteiksi kappaleeseen Metsäkukkia. Emme kuitenkaan millään ehtineet vetämään duettoa tanssin lomasta.Taisivat teekkaritorvetkin löytää Jatsittaren(Uusi teemalaulummehan on nykyään "Jatsitar, kuule käskyniiii"). Torvisektio ilmaisi myös kiinnostuksensa Duomme taustajäseniksi liittymisestä, nimikin jo osastolle keksittiin: Rattopojat. Ellin ääni sai jälleen hyväksyvää palautetta, kun saksofonisti kertoi suoraan sydämestään kuinka lauluääni oli paljon komeampi kuin laulajan silmälasit. Itsevarmuutemme artistina nousee suorastaan kohisten näiden ylistävien palautteiden ansiosta!

Ilta oli mahtava ja keikkamme sai myös oikeasti erittäin hyvää palautetta. Tulevat kirjastotädit ja -sedät tuntuivat viihtyvän seurassamme. Huomasimme duomme yhteispelin myös keikkatilanteessa kehittyneen. Mahtavaa! Ilta oli meidän osaltamme myös erittäin onnistunut, saimme tanssia sydämemme kyllyydestä niin keikapaikalla kuin jatkoillakin.

Jatsitar vuokrabussissa matkalla jatkopaikalle!

Keikkapalkkioomme kuuluivat myös IT-tukihenkilö Jennin(Ailin ex-kämppis) tarjoamat uudistukset blogiamme varten. Katsotaan mitä saadaan aikaiseksi ja nouseeko blogi valtakunnallisien listojen kärkisijoille!

Täten julistamme viikonlopun päättyneeksi ja tiemme eroavat jälleen. Nyt kohti alkavaa viikkoa ja treeniluokkia. Toivottavasti seuraavalla kerralla Aili suuntaa kohti Keski-Pohjanmaan sydäntä, eli Kokkolaa! Tapaamisiin!

-Jatsisiskot

Kaikki päättyy aikanaan...

Roudaus ei milloinkaan. Eikun siis niin myös Jatsittaren treeniviikonloppu. Iltapäivästä jatsisiskosten tiet erosivat jälleen, mutta onneksi seuraava tapaaminen on jo tiedossa! Tässä välissä Aili käväisee etelän lämmössä(jossain kun kerta vielä on kesäöitä jäljellä) ja tulee takaisin ruskettuneena(tai palaneena) ja energisenä. Elli lähti tänään jatkamaan omaa syyslomaansa niinikään etelään, mutta se etelä jää vaan johonkin Tampereen seuduille. Ei siis lämpöä eikä välttämättä rusketusta, mutta ehkä ensilumi! Ainakin täälä junan ikkunan takana jotain valkoista lupaavasti leijailee.

Eilen illalla päätimme pitää rauhallisen koti-illan ja hengähtää vauhdikkaan yhdessäolon tuoksinassa. Lämpimät voileivät ja kuuma kaakao toimittivat iltapalan virkaa ja jälkiruokana napsimme viinirypäleitä ja suklaakeksejä. Nam!

Luovaa leipien tekoa. Tuttuja elementtejä?

 

Iltapala tunnelmointia.

 Kokoontumisajot jättivät jälkeensä hyvää mieltä ja onnisttumisen kokemuksia. Saimme koottua settilistaa ja harjoiteltua tulevaa keikkaa varten ja kehitystä musiikillisesti on havaittu! Se on aina juhlan paikka! Ainahan ei tietysti voi onnistua eikä oman muusikkouden kanssa painiminen ole koskaan helppoa, mistä saimmekin maanantaina muistutusta.

Mummot murjottamassa treeniluokassa.

 Seuraavat kokoontumisajot ovatkin sitten tiedossa marraskuulle, reenien ja keikan merkeissä. Tässä välissä Aili suihkaisee lomalle ja Elli kohti Tamperetta! Ehkä sieltä etelästäkin saadaan muutama kuva tähän blogiin, kenties!(helppo on toisen lupailla, hähä) No, vaikka näissä kuvissa ei ehkä olekkaan sitä etelän tunnelmaa, niin syksyisestä Oulusta olisi muutama kuva:

Matkalla junalle

Ainolan puistoa

Täten julistan kokoontumisajot virallisesti päättyneiksi! Nyt jatkan junailua viime syksynä löytämäni huippukirjan parissa. kuullaan taas!

Siilin eleganssi

- Jatsisisko Elli

Suloinen sunnuntai

Myöhäiset sunnuntai-illan terveiset Oulusta.
On ollut todella kiireinen päivä, nyt on tytöt olleet aamusta asti liikkeellä. Ei se mitään -ehdittiin ottaa meistä yksi kuva kaupan vihanneshyllyllä! Urbaaneja kuvausympäristöjä... :D

Ja looginen siirtymä vihanneshyllyltä soundcloudiin. Nimittäin kuten lupasimme, uutta materiaalia on taas saatavilla! Käykääpä kurkkaamassa soundcloud.com/jatsitar/

Eipä muuta tältä erää. Käydäänpä kaikki nukkumaan eli hyviä öitä, nähkää unissa ötököitä! ...Tai siis  hyvää alkavaa viikkoa kaikille. :)

-Jatsitar

Lauantai-illan huumaa

Nyt on tuli irti! Jatsitar on kaupungissa ja tytöt valmiina vanhaan kunnon seikkailuun! Jippijaijei!! Ennen kun polkaisemme fillarit käyntiin ja suhautamme Yölliseen Ouluun, voisimme kuitenkin hieman kertoa tästä päivästä.

Ellin pitäisi varmaan perustaa ruokablogi kun se tykkää niin kuvailla näitä annoksia. Tässä kuvassa ei kuitenkaan ole meidän aamupalamme, vaan brunssintapainen ainoa päivän "ruoka". No kyllä me aamiainenkin syötiin, senkin tosin lähempänä yhtä kuin yhtätoista. Otimme siis tänä aamuna perjantain menetyt unet takaisin tuhisemalla kerralla kunnolla, iltapäivään asti. Siitä seurasi siirtymä kaupunkiin loogisesti vasta kun kaikki paikat menivät kiinni. Onneksi ihana kahvila Antelli pelasti alkuiltamme. Antellin kahvila on ollut meidän kantakahvilamme Oulussa ja nyt oli pakko mennä tarkastamaan uusi sivukonttori, joka oli ilmaantunut Rotuaarin aukion laidalle. Eikä ollut pettymys! Ihania leipiä, ihanaa pavelua ja ihania mummoja. <3

 

 Tässä mummoista kaksi. Elli ja Aili. Elli-mummo ja Aili-mummo.
Kahvi oli erittäin hyvää, mummot tykkäsivät.

Elli-mummo huomasi ilmeisesti jotain mielenkiintoista katukuvassa....

Aili-mummo taas jäi miettimään mennyttä nuoruuttaan...










Tämän päivän ohjelmaan on myös kuulut extreme-osio, jossa Elli on yrittänyt opettaa Ailille jokaisen jokaisen kovan gimman perustaitoja; pyörälläajo ilman käsiä! Tulos oli... noh, yritys hyvä kymmenen.

Seikkailu jatkuu luonnollisesti NYT, eli Jatsitar on valmiina. Huomenna lisää harjoittelun tuloksia, mutta näin vapaailtana suuntaamme valloittamaan tanssilattiat! Se o moro!

Paikoillanne, valmiina....

Jatsittaren kokoontumisajot

Heipparallallei!!

Jatsittaren kokoontumiajot ovat täällä taas! Syksyn ensimmäinen treenipäivä on saatettu onnistuneesti päätökseen, wuhuu!! Kuten kaikki isot starat, mekin pidämme treeniputkia luovuuden maksimoimiseksi. Treeniohjelmaan kuuluu tietysti luovuuden vapauttamista(rentoutumishetket kahviloissa) ja improvisaatiokyvyn huippuun hiomista(mm. kyky vallata tanssilattia). Tää nyt kuulostaa siltä että me ollaan taas alotettu koko homma pelkällä syömisellä ja loikoilemisella, mutta SE EI PIDÄ PAIKKAANSA! Tänään on ollut tiukan treeniputken ensimmäinen ja erittäin onnistunut päivä.

Neidit valmiina!

Ellihän tuli siis viettämään syysloman alkua Ailin luokse ja täälä sitä nyt ollaan. Tarkoituksena olisi treenata Jatsittarelle uutta ohjelmistoa keikkaa varten ja lämmitellä vanhaa. Alku on ainakin lähtenyt liikkeelle erittäin lupaavasti. Tänä aamuna kello herätti Jatsittaret 6:45(!!!) ja puolen tunnin virkistävän pyöräilyn päätteeksi tytöt olivatkin jo kahdeksalta nauttimassa aamupuuroa koulun ruokalaSa(näin oululaisittain, Oulusa ko ollaan). Ailin tuntien jälkeen valloitimme tutun ja turvallisen treeniluokan nostalgisissa tunnelmissa ja kartoittelimme tilannetta. Yllätyimme itsekkin kuinka hyvin yhteistyö sujui pitkän tauon jälkeen. Ehkä tauko teki tehtävänsä ja molemmat ovat kehittyneet.

(huomatkaa videon loppupuolella Ellin smooth poistuminen kuvasta. Ja muutamat kieroon katsomiset. Kannattaa videoida omaa tekemistä niin selviää kumman maneerit ovat silmäänpistävämpiä :D)

Treenien jälkeen lähdimme siirtymään kohti Ailin kämppää. Matka käy erinomaisesta hyötyliikunnasta, sillä matkaa koulusta Ailin elämän kattohuoneistoon(3. kerros, yksiö) kertyy noin 10 kilomertiä/suunta. Uskomme vakaasti, että ensi keväänä Ailin on uusittava vaatekaappinsa sisältö kaikkien varmasti tippuneiden kilojen vuoksi. Onneksi me omaamme tämän tasapainottamisen kyvyn elämän kaikilla osa-alueilla, kuten tänään huomasimme päivän herkkusaldosta(munkit, irtokarkit sekä croissantit). Kohti elämänmuutosta pikkuhiljaa, sillä kaikkihan tietävät että liian nopeasti laihduttaminen on epäterveellistä...

Urheilemassa ostosten kanssa. Naiset...

Katsotaan mitä huominen tuo tullessaan, onneksi vielä on monta päivää jatsittaren yhteiseloa jäljellä! Eiköhän siitä vielä teillekkin tulla raportoimaan. :) Huomenna on ohjelmassa ainakin myöhäisempi aamu kuin tänään! Lisäksi duon yhteishengen vahvistaminen taitaa olla päivän teema, sitä kun ei ystävykset tee koskaan liikaa. See you later, alligator!!!

Jatsitar keskellä ulappaa!

Hyvät naiset ja herrat, Tervetuloa Viking Grcen kannelle numero 7 jossa tapaatte laivapianistin sekä hänen sairaan ystävänsä. (Ei taas menny ihan niinkuin suunniteltiin..)

Ellihän siis saapui laivaan eilen täynnä intoa ja energiaa alkavan seikkailun johdosta. Tarkoitus oli olla yksi vuorokausi laivassa Ailin seurana ja poistua sen jälkeen takaisin Turkuun. Matka oli Ellille halpa sillä artistien (krhm AILI) on mahdollista lunastaa vapaalippuja risteilylle. Heti laivaan saavuttuaan Elli pääsi shamppanjabaarin syövereihin seuraamaan yhden setin verran Ailin soittoa. Sen jälkeen kaksikolla oli tiedossa iltavapaa!

Esittelyssä Ailin jazzbaari kannella 11

Kaikki oli mennyt tähän asti hyvin ja neitokaiset riensivätkin Tax Free ostoksille henkilökunta-alennuksilla.

 

Kuva sisältää tuotesijoittelua

Huom! Sama pullo edelleen. Ei me mitään juoppoja muusikkorenttuja olla..

Jatsittaret kävivät avaamassa mm. tanssilattian henkilökunnan kanssa, kuuntelivat illan esiintyjiä sekä tietenkin nauttivat toistensa seurasta merellisissä tunnelmissa. Ilta sujui mukavasti mutta seuraavana aamuna meitä odotti yllätys. Tautipöpö oli saanut Ellin kiinni ja siksi tämä toinen sankari onkin viettänyt tämän päivän yläpedissä ja vessassa. Seikkailut laivalla jäivät siis Ellin osalta pienelle pinta-alalle ja tutuksi tuli lähinnä Ailin hytti. Hienohan sekin tietysti on, ei siinä.:D Toivotaan että sankarin kotimatka sujuu ongelmitta ja että junan vessat toimivat...

Sairastupa.

Jokatapauksessa seikkailu on aina seikkailu ja se saatiin kunnialla päätökseen. Päästiin me vähän raitista ulkoilmaakin haukkaamaan kun laiva lipui kohti Turun saaristoa. Lopulta oli pakko sanoa taas heipat ja Jatsittaren erota. Aililla on vielä viikko laivamuusikon pestöä jäljellä ja Ellin koulu alkaakin jo ensi viikolla!

Leidit laivalla, kun Ellikin pystyi vielä seisomaan.

JATSITAR REUNION!

Ja Jatsitar Goes Church!
Onpa ihana kirjoittaa jälleen yhdessä pitkän tauon jälkeen! Miten tämä on mahdollista? No, sitähän tässä nyt olis tarkotus avata.:)

Kesä on ajanut jatsittaret kauas toisistaan, mutta kun hääkeikka toi Ellin lähelle Ailin kotikontuja, pakkasi jälkimmäinen itsensä autoon, nappasi itselleen kuskin ja haki kadonneen puolikkaansa kesäiselle vierailulle. Ja hetihän siinä keikalle päädyttiin. Sattuipa nimittäin juuri olemaan Ailin työviikonloppu ja kanttorisneiti otti heti tilaisuudesta vaarin, tai siis laulajan itselleen ja käytti tätä häikäilemättömästi hyväkseen mm vastaus- ja loppumusiikeissa. Kirkkokansa sai todistaa jatsittaren yhdistymistä komean Amazing grace -tulkinnan myötä. Täytyy kyllä myöntää että ei me pöljemmiltä kuulostettu, oli vibraa niin uruissa kuin laulussakin!

Homma on selvästi hallussa!

Hyvän keikan kruunasi ehdottomasti Marttojen tarjoamat kirkkokahvit. Kehuja tuli ja "yleisö" oli tykännyt. Ellin äänen pehmeä saundi ei ollut myöskään aktivoinut mummojen migreeniä, mikä oli tietysti erittäin positiivista. Kaikki positiivinen palaute on... positiivista!

Huomatkaa runsaasti täytetyt lautaset.

Serious business, we're on a mission from God!

Well, not too serious...

Ailin naapurit. <3

Illan keikkapaikka..

Keikan jälkeen ilta huipentui upeasti. Backstagevastaava(ihan ku meillä semmosia ois, lue; Aili) oli järjestänyt saunan käyttöömme, sekä lämmittänyt sen. (Elli sai sytyttää!) Saimme siis nauttia perisuomalaisista herkuista; saunasta ja peilityynestä järvestä, kun auringon laskiessa uiskentelimme luonnonasussa veneilijöiden lomassa.(Valitettavasti kuvia ei saatavilla.) Emmekä tietenkään unohtaneet sitä tärkeintä elementtiä, nimittäin MAKKARAA!
Tänään opimme siis että jatsittaret taipuvat monenmoiseen tilanteeseen ja tapahtumaan. Ja myös sen, että suomalainen kesäluonto on vain sanoinkuvaamaton! Olemme palanneet vahvempana kuin koskaan!!!

-Jatsitar

Kesäkuulumisia

Heissulivei täältä auringonottoviltiltä! Julistamme kesän alkaneeksi. Anteeksi jälleen kerran tämä saamattomuutemme, mutta tällä kertaa meillä on oikeasti ollut hyvä syy: todellinen kiire ja kevätstressi. Elli on jopa kokenut mahahaavan oireita stressin takia -jännää! Takana on 14 päivän kouluputkia ja muuten vaan koulussa oleilua aikavälillä 09-21. Oma treenimme on saanut väistyä muiden tutkintojen ja muiden treenausta vaativien tapahtumien johdosta. Onneksi huhtikuun alusta lähtenyt hektisyys elämässämme on nyt vihdoin takana päin. Kelpaa nurtsilla makoilla ja nauttia ansaitusta vapaudesta!

Surullista lomassa on se että Oulu jää molemmilta kesätauolle, kun tilalle astelevat molempien kotimaisemat. Traagista on myös se, että tiivis yhteielomme muuttuu tuskaiseksi kaukosuhteeksi. Kuinka tästä muka voi selvitä!? Tarkastelemme vieroitusoireita sitten kesän kuluessa eteenpäin.

Mutta mihin me sitten meinataan tämä kaikki aika ja vapaus käyttää?
No, Ellin suunnitelmissa tälle kesälle on pitkäaikaisen haaveen toteutus, eli INTERRAIL!!!!!!!
Matka alkaa juhannuksen jälkeen ja päättyy jonnekin heinäkuun puolenvälin tienoille. Suunnitelmissa on mm. pyörähtää Sound of Musicin kuvauspaikoilla  ja Mossen kulmilla(Mozartin kotona).Muuten lauleskelija suunnittelee viettävänsä kesälomaa, ensimmäistä kertaa moneen vuoteen. Tietenkin tiedossa on muutamia keikkoja, mutta enimmäkseen kyse on tällä haavaa lomailusta. Ihanaa!! <3

Ailin suunnitelmissa taas huomaa kuinka monipuolinen on muusikon elämä. Kotiin palattua alkaa raaka työnteko kanttorisneitinä. Kesään mahtuu niin häitä kuin hautajaisiakin. (Vähän erilainen keikkaympäristö jälleen kerran) Jo perinteeksi muodostuneet Imatran big band viikot työlistävät myöskin Ailia. Työnkuvaan kuuluu muusikoiden viihdyttäminen sekä hyvästä musiikista nauttiminen. Loppukesä onkin seikkailuita täynnä kun Grace laiva ottaa nuoren muusikonretkun kyytiinsä Turusta Tukholmaan. Ensimmäinen kesä laivamuusikkona toteutuu sitten elokuussa! Shamppanjabaari täältä tullaaan !!!

Kiitos Blogin seuraamisesta te kaikki ihanat! Eikä hätää, kyllä me koitetaan kesänkin aikana päivittää(oikeesti, nyt luvataan!) tätä blogia ja kuulumisia tänne. Ihanaa kesää kaikille! <3

Huhtikuista pyöränhuoltoa.

Itsenäiset naiset pärjää maailmassa!

Loony biniä, jossa Elli oli mukana,  kehuttiin ympäri oulua aina Kalevaa myöten.

Jej, nyt lomailua! Heippa!
T. Lippalakkityttö ja rusettityttö (näin meidät nimesi karaokeystävämme Esa. Hyvät nimet heti käyttöön!!)

Vau mikä viikko osa 2!

Heissulivei!

Näin se pääsiäislomakin on taakse jäänyttä luksusta, ja kevät puskee eteenpäin valtavalla tahdonvoimallaan. Ei se mitään, kevät(ja tuleva kesä) on hyvä! Juuri eilen haaveilimme kesän luontaiseduista: lämpimistä ja valoisista öistä jotka aivan kutsuvat seikkailuun, lomasta, yöuinneista, helteestä ja auringosta, auringosta, auringosta! Sanokaa mitä sanotte, mutta ainakin Jatsittarella on jo täysi kesän odottelu päällä... Täytyy tosin myöntää nekin tosiasiat, että koulua ON vielä jäljellä, ja ainakin Ellillä kummitelee vielä muutama kirjoittamaton essee takaraivossa. Mutta onneksi kirjoitamme blogiamme aina näin takautuvassa tahdissa, joten tulevista tuskateluista ei tällä hetkellä vielä tarvi puhua sen enempää!

Puhutaan sitten siis viime viikosta. Kuten edellisessä blogitekstissämme mainitsimme, olimme mukana Oulun musiikkijuhlien Jesus Christ Superstar in consert -produktiossa. Musikaali esitettiin pääsiäisviikon keskiviikkona ja torstaina vajaan 200 henkilön yhteistyön ja panostuksen(Kuoro, lauluyhtye, tanssijat, sinfoniaorkesteri, solistit, äänentoisto, valot, valmennus, ohjaus) tuloksena. Viikon läpimenojen ja orkesteriharjoitusten aikana meillekkin oli syntynyt sen verran voimakas kiintymyssuhde kyseiseen musikaaliin, että torstain esityksen viimeiset sävelet nostivat molempien niskakarvat pystyyn ja pientä kyynelen tapaista asiaa silmänurkkaan. Upea kokemus! Päällimmäisiksi muistoiksi jäivät hyvä yhteishenki(heitettiin aina huulta takarivin miesäänten kanssa) ja kaikki syödyt sokeripalat(kuoronjohtaja SANO että täytyy pitää huolta verensokerista, esim syömällä sokeripaloja. Käytiin pummaamassa ensimmäiset baaritiskiltä, jossa mukava baarimikko tarjoili tytöille "suut makiaks!"<3).

Lava ennen kenraalia.

Solisteina toimivat Saara Aalto, Hannu Lepola, Sami Hintsanen(Ailin isän lemppari!), Tuukka Haapaniemi, Anssi Valikainen ja Marzi Nyman, joka toimi(yllätys,yllätys) myös kitaristina. Kaikki vetivät roolinsa upeasti ja uskottavasti, varsinkin Pilatuksena toiminut Anssi Valikainen, joka sai vähintäänkin kaikkien kuorotyttöjen sydämet sekaisin loistavalla tulkinnallaanja karismallaan(trust us, we saw it all). Enskarijatkoilla ja loppujatkoilla(haha, eihän muita ollutkaan!) pääsimme mekin juttelemaan sympaattisten solistien kanssa. Mukavia olivat kaikki! Tätä kautta päästään takaisin tähän Jatsittaren aihepiirin, sillä teoksen rumpalina toimi(kas vain!) Jaska Lukkarinen, jonka kanssa Aili tutustui enskarijatkoilla. Saatin me sitten torstaina kaverikuvakin!

Jatsitar-Lukkarinen trio

Jos haluatte katsoa lisää kuvamateriaalia, ihan yleisilmeestä eikä pelkästään meistä, kuvia kenraalista löytyy Täältä!  Nyt ovatkin sitten suuremmat produktiot hetkellisesti purkissa. Toukokuussa Ellin voi kumminkin bongata hullulaan(osuvaa?) sijoittuvasta teoksesta Loony Bin, jota Oamkin Pop/jazzopettajaopiskelijat parhaillaan työstävät yhteistyössä tanssinopettajaopiskelijoiden(pitkiä sanoja!) kanssa. Ei tästä kuitenkaan nyt enempää jaarittelua.:) Viime viikosta saadulla energialla eteenpäin!

Hyvää viikon alkua kaikille, kesää kohti mennään!

Vau mikä viikko!

Heippa kaikki! (erityisesti omat mammat, elossa ollaan)

Venytetään viikkoa vähän pidemmälle, eli palataan vielä viime viikkoon. Kävimme vihdoin katsastamassa Suomi RnB:n toivon ja tulevaisuuden, Karri Koiran keikan. Illan aikana näimme Ruudolfin tanssivat rintalihakset, mutta ihmisten töniminen ja muu käyttäytyminen yleisössä jätti illasta päällimmäiseksi tunteeksi pahan mielen. Aina ei hyvä artisti ja musiikkikaan riitä täyttämään keikalle tulleiden odotuksia. Ilta pisti ajattelemaan millaiseen käytökseen itse haluamme artisteina rohkaista ja millaisia tunnelmia toivoisimme näkevämme meidän yleisössämme. Sitten joskus. 

Viikonlopun aikana kävimme tuulettamassa ylikuumentuneita tunteita ja ajatuksia rämpimällä umpihangessa. Umpihanki oli kyllä ihan puhdan vahinko, ilmeisesti yliarvioimme keveytemme kun ei se hankikanto enää kannatellutkaan... Mutta huipulle pääsy oli sen arvoista! Valloitimme näet Ailin takapihalta siintävän Kilimanjaron.

Oulussa pelataan futista kesät, talvet. Bongattiin pelaajat kiipeilyn lomassa. Esteettiset paikat huipulta!

Toinen kannustaja viereiseltä penkkiriviltä!

palkinto kiipeäjille. <3

Mutta tällä viikolla vasta onki sattunu ja tapahtunu! Meillä on ollu koulussa mieletön viikko täynnä maailmankuulua ohjelmaa. Kyseinen ohjelma on sisältänyt huippumuusikoita(idoleita!) rapakon takaa ja vähän lähempääkin. Oulun musiikkijuhlat järjesti nimittäin viikon mittaisen Masterclassin, jonka opettajina toimivat Bob Mintzer, Peter Erskine ja Iiro Rantala. Ja mehän oltiin kärppinä(tottakai kun Oulussa ollaan) paikalla imemässä inspiraatiota ja opetusta herroilta. Viikko oli uskomattoman inspiroiva ja motivoiva, ja kieltämättä oli ihan mukavaa törmätä Iiro Rantalaan ruokajonossa ja moikata Bob Mintzeriä käytävällä. Elli jopa vietti yhden ruokailun jälkimmäisen kanssa keskustellen Suomen ja Amerikan hyvinvointikulttuurien eroavaisuuksista. (Uuuuu!!!)

Jatsitar hypettää!

 

Peter Erskine. Elli itkee kuvanlaadun vuoksi.

Masterclassit sisälsivät aktiiviopiskelijoiden bändiohjausta, jota passiiviopiskelijat(mm. me) seurasivat. Peter Erskine piti suurimmanosan viikosta rumpuklinikkaa, kun taas Bob ja Iiro vetivät yhtyeitä ja kokosivat ohjelmistoa viikon päättävää keikkaa varten. Bänditunnit olivat kuitenkin isoja kokonaisuuksia jotka sisälsivät paljon vinkkejä ja teoriaa, mutta myös kiinnostavia tarinoita ja hersyvää huumoria. Päivät olivat niin kiinnostavia ettei kelloa paljon seurailtu. Saimme kuulla ihanaa musiikkia ja taitavia soittajia, jonka ansiosta viikko vietettiin onnen kukkuloilla pää pilvissä(ei pilvessä).

Mintzer johtamassa.

Oulun musiikkijuhlat jatkuvat vielä ensi viikolla Jesus Christ Superstarin merkeissä, jonka kuorokaartista  meidätkin voi bongata. Musiikintäyteinen kiire senkun jatkuu! Tästä viikosta päällimmäiseksi mieleen jäi konkareiden upea asenne elämää ja musiikkia kohtaan. Halu tehdä musiikkia ja kehittyä siinä on entistä kovempi. Saatte vielä kuulla meistä! P.S. Kerroimme blogista ameriikan herroillekki.

Lisää kuvateksti

Hei hei Hiihtoloma!

Nyt se on ohi; kauankaivattu loma on takana, viimeistä päivää viedään. (Oikeestihan oltiin jo yksi viikko omalla lomalla ennen tätä, rankka koulu vaatii rankan levon)
Meille tyypillisesti buukkasimme päivät täyteen ohjelmaa ja loman löhöilyosuutta yritetään paraikaa kovasti kiriä kiinni. Vikkoon mahtui paljon vauhtia ja vaarallisia (?) tilanteita jotka jäävät elämään sydämiimme keinutuoliaikoihin asti. Toivottavasti joku jaksaa siinä vaiheessa kuunnella kaakatuksiamme nuoruuden seikkailuista...

Sitten itse asiaan; mitäs siellä lomalla tapahtuikaan?
No, meillähän oli se kauan odotettu ja toivottu keikka, mutta sitä ennen kerkesimme rentoutua Pohjois-Suomen kovimmassa lumimyrskyssä matkalla rentoutumaan Edeniin.  Sellaisessa poikkeussäässä pyörä EI kuulu suositeltavien kulkuvälineiden listalle, eikä kaupungin mini Mckaiverit(aura-autot) kerkeä aurailemaan jokaista pikku pyörätietä (paras talvipyöräilykaupunki, my ass).

Joo, päätettiin siis lähteä Edeniin juuri sinä päivänä kun Oulua kohtasi jääkausi 2013. Siellä sitten työntelimme pyöriämme umpihangessa tukat märkinä ja ripset jäässä. Taidettiin harhautuakkin pari kertaa risteyksistä, koska näkökenttämme oli hieman vajaa kyseisen lumimyrskyn takia. Jossain vaiheessa oli itsenäisten naistenkin pakko luovuttaa ja alentua kysymään neuvoa rakennustyömaan pakettiautomieheltä. Vähän kummeksuen meitä tarkastellen p-a-mies ilmoitti meidän olevan työmaan väärällä puolella, tyrmäsi epätoivoiset ajatuksemme työmaan poikki oikaisusta, ja loppujen lopuksi huomasimme istuvamme pakettiauton kyydissä matkalla kohti Edeniä. Uskomatonta mutta totta!
Toisaalta, tuo oli juuri niitä räjähtäneitä päiviä, jotka ovat niitä ainoita hetkiä kun ME törmäämme komeisiin, auttavaisiin herrasmiehiin.(Tiivistäen: komea rakennusmies ihanilla naururypyillä kyytsäämässä kahta räjähtänyttä rusinaa kohti edeniä...)
Vaikka ulkoilma olikin kutsuvan kirpeä, jostain syystä suurinosa oulun asukkaista tuntui valinneen edenin ulkoreippailun sijaan. Kuitenkin maailma oli näyttänyt meille pelkän hyvyytensä iltapäivän aikana, joten me nautimme hetkistämme kylpylässä täysillä.

Aiheeseen liittymätön kuva Miia Nuutilasta ja Baby Spicesta.

Sitten keikkauutisiin: Keikkamme oli Naistenpäivän vastaanotolla Oulun Teknopoliksessa perjantaina. Aloitimme harjoittelun hyvissä ajoin torstaina. Olimme katsoneet biisejä jo vähän etukäteen ja treenit Ilari-basistin kanssa sujuivatkin hienosti! Ainoat epäonnen vilahdukset sattuivat itse treenaamisen jälkeen Ilaria ulos saattaessamme tulimme lukinneeksi itsemme käytävään. Koulu oli loman takia sulkenut itsensä aiemmin ja koska emme sattuneet olemaan opiskelijoiden kulkukäytävässä(tietenkään..) jäimme loukkuun! Avaimet eivät toimineet, happi alkoi loppua ja hälytysjärjestelmän lauettua päällemme alkoi sataa kuumaa laavaa, joten ei mikään ihme että Ailin verenpaine alkoi hieman kohota. No, okei, ehkä vähän liioittelua, kaikki muut paitsi Ailin oikeutettu ahdistuksen aallokko... katastrofi oli ainoastaan se kun jouduimme pikku hameissamme juoksentelemaan pitkin pihaa oppilaiden ovelle. Loppu hyvin kaikki hyvin; pääsimme koululta POIS ja tuhansien eri ovien kokeilun jälkeen löysimme jopa sen yhden joka päästi meidän ulkovaatteidemme luo. Nämä kaikki kommellukset ennustivat että keikasta ei voisi tulla mitään muuta kuin loistava!

Keikka-automme "punainen paholainen". HOX: Hygieninen 666.

Yläpuolella näette syyn siihen miksi jäimme jumiin myös parkkihalliin ja miksi loppuroudauksemme sai hieman lisähaastetta. Pahoilaisella on oma elämä ja se avaa takaluukun kun sitä huvittaa. Loppuroudaus  sattui olemaan niitä hetkiä kun sitä ei huvittanut avata luukkuaan.

Keikka meni hyvin! Saatin paljon kehuja ja IHANAA ruokaa ja IHANAA viiniä! <3 we very happy! Kiitelty triomme viihdytti ansiokkaasti yleisöä koko illan ajan. Kuumottavin hetki oli kun Elli ei tunnistanut häntä kättelemään tullutta kulttuuriyksikkömme johtajaa. Aili tunnisti kansanedustajan ja suoriutui seuranneesta smalltalkista kiitettävästi. Koko illan vieressämme istunut mummo innostui Ellin laulaessa Ranskalaisista koroista. Liekö kappalle ollut tuttu nuoruudesta? Ellin heitto naisten työllistymissuhteesta yhtyeessämme upposi yleisöön.

Musacorner!

Komppiryhmä

Duo Jatsitar

Keikkapaikan parvekkeelta.

Ja sitten kun muusikon arjesta on kaikki glamour ja ilmaiset viinit riisuttu, jäljelle jää kaksi naista nauttimauttimassa viimeisestä lomapäivistä peittojen lämpimissä pesissä. Kyllä oli hauska ja seikkailuntäyteinen loma! Tavoitteet saavutettu jälleen kerran. Näihin kuviin ja nähin tunnelmiin Jatsitar toivottaa tsemppiä arkeen kaikille! Muistakaa välillä hautautua peittojen alle nauttimaan kirjoista. <3

Aili ja elämän kumppani: Potterin poika Harri.